Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Päiväkirjaan saat kirjoittaa niin usein kuin haluat hahmosi päivästä, jokaisesta tarinasta annamme tietyn määrän citykolikkoja sen luettuamme.

                      Rakkaus                                             Harrastukset                                             Työ                          

            1 tarina Tunneaste 1                    2 tarinaa Taitoaste 1                   4 tarinaa Taitoaste 1

          4 tarinaa Tunneaste 2                    3 tarinaa Taitoaste 2                   8 tarinaa Taitoaste 2

          8 tarinaa Tunneaste 3                    5 tarinaa Taitoaste 3                 12 tarinaa Taitoaste 3

        12 tarinaa Tunneaste 4                    7 tarinaa Taitoaste 4

        16 tarinaa Tunneaste 5                  10 tarinaa Taitoaste 5

       Mainitse poikaystävästäsi =            Mainitse harrastuksestasi =                  Mainitse työstäsi =

            Tunneaste kehittyy                                  Taitoaste kehittyy                             Taitoaste kehittyy ja

                                                                                                                                                 + 50 citykolikkoa

 1  2  3  4  5  6  > [ Kirjoita ]

Nimi: Sarabella

02.09.2012 17:50
Kävelin pitkin märkää kauppakatua. Potkiskelin kiviä ja huokailin.
-Minne olen edes menossa? kysyin itseltäni hiljaa.
Kävelin yhä vain eteenpäin. Yhtäkkiä seisahdin paikalleni kankeana. Käänsin päätäni hitaasti kohti näyteikkunaa. Juoksin näyteikkunan lähelle ja työnsin nenäni lasiin.
-VAAAAAU! Ihana laukku! puhuin itsekseni.
Ihmiset tuijottivat minua kuin mustalaista, ja välttelivät kuin hullua. Siinä tilanteessa olinkin vähän hullu... Tuijotin laukkua ja suuni häväytyi pikkuhiljaa virneeseen. Katsahdin ylös ja huomasin:
-Zelizzimo, mumisin.
-Zelizzimo? ihmettelin.
-UUSI KAUPPA! kiljaisin.
Avasin oven ja juoksin sisään.
-Onko tuo laukku myynnissä? kysyin kiihkeänä.
-Valittetavasti se on loppuunmyyty, myyjä sanoi.
-EI, EI SE OLE MAHDOLLISTA! Ei! Ei ole!! huusin.
-Kyllä se on. Tosin niitä tulee lisää ensi kuussa...myyjä aloitti, mutta ehdin jo lähteä putiikista. Rupesin taas potkiskelemaan kiviä, kunnes sade taas alkoi. Laitoin takin napit kiinni ja juoksin asuntolaan. Tiirailin päivän lehden (minun mielessäni se tarkoittaa sitä, että katson muotisivut) . Yhtäkkiä kännykkäni soi. Juoksin vastaamaan.
-Estelle soittaa, huokasin.
Estelle: Heippa Sara! Mitä sulle kuuluu?
Sarabella: Hyvää, öö miksi sä soitit?
Estelle: Nokun kuulitko sä jo siitä Zelizzimo- kaupasta????
Sarabella: Huoh...Joo...
Estelle: Sain tonnin lahjakortin sinne! IIK! Tuutko jakaan sen mun kanssa?
Sarabella: Äh, Miro odottaa mua ulkona. Ei ehkä tänään...
Estelle: Ai. No jaa, meen käyttään 500 citykolikkoa, ja mennnään sitten yhdessä käyttämään loput 500.
Sarabella: Okei...Mut moikka!
Estelle: Mooi!

-Huh! huokasin ja juoksin makuuhuoneeseen.
Hetken päästä puhelin soi taas.
-Miro? ihmettelin.
Sarabella: Moi Miro.
Miro: Moi! Sun piti tulla tänään treffeille puistoon. Oon odottanut kohta jo puoli tuntia!
Sarabella: (hämmästys) Öö...Ai sori! Laitoin...ööö... meikkiiiiii!
Miro: Aa...tuuhan sitten.
Sarabella: Joo, tottakai! Moikka nyt!
Miro: Moikka.

Mitä ihmettä? Olinko sopinut sittenkin jotain Miron kanssa? Kävelin puistoon. Miro odotti penkillä. Nyt en valitettavasti voi enään kirjoittaa, tulen sitten taas illalla kirjoittamaan, koska Miro odottaa, enkä voi kirjoittaa kuherrushetkillä ;) Hei hei, rakas päiväkirja! ♥

Nimi: Victoria

11.06.2012 18:52
’’Yksinäiset sadepisarat tanssahtelivat taivaalla tehden piruetteja vihertävään nurmeen, joka kiilsi kosteudesta’’ Pamautin kirjan kiinni. Ketä tuollaista jaksaa lukea? Käänsin kirjan oikein päin syliini ja putsasin pölyt sen kannesta, jossa oli kuvattuna puutarha.

-Mitä luet? Oliver kysyi katsoessaan alaspäin porrastasanteelta, josta oli suora näkymä olohuoneeseen.

-Jotain sontaa, vastasin ja hymyilin hänelle.

Nousin sohvalta, ja asetin kirjan hyllyyn joka oli takan vieressä.
-Lähden lenkille, vahtisitko Viliä sen aikaa? Kysyin Oliverilta samalla etsien lenkkareitani.

-Joo joo, ei tarvitse erikseen käskeä. En ole ihan tumpelo! Oliver sanoi minulle näyttäen leikkisästi kieltään.

Työnsin pääni syvemmälle eteisen vaatekomeroon ja löysin lenkkarini aivan perältä.

-Moikka! Huusin vielä ennnen kuin suljin oven perässäni. Kävelin pihatien päähän, jonka jälkeen otin pari juoksuaskelta. Ensiksi tuntui kuin olisin voinut pyörtyä millä hetkellä hyvänsä, sillä olin viimeksi käynyt juoksemassa ennen raskauttani.

Hölkkäsin monien upeiden talojen ohi jotka maksoivat varmasti yli miljoonan. Ehkä voisin saada jonkun niistä, jos saisin parempaa palkkaa? Opettajilla on todella surkea palkan saanti ja olen iloinen ettei Oliver ole opettaja.

Pian saavuin suuren supermarketin eteen, ja päätin käydä tekemässä ruokaostokset ettei tarvitsisi myöhemmin enää mennä. Nappasin kaupasta korin ja lähdin kohti ruokaosastoa, otin melkeinpä kaikkea mitä näin edessäni. Varmasti myyjät nauroivat minulle kun katselin ympärilleni, ja olin koko ajan eksyksissä. Suunnistustaitoni olivat unohtuneet, sillä viimeksi olin yhtä isossa ja jopa isommissa kaupoissa asuessani Lontoossa.

Pääsin kuitenkin parin tunnin suunnistuksen jälkeen kassalle, johon ladoin kaikki ostokset, yhteensä ne maksoivat mukavan suolaisen hinnan, mutta ei auttanut muu kuin vinguttaa pankkikorttia. Matkalla kotiin en pystynyt juoksemaan kauppakassin kanssa, olisihan se voinut näyttää vähän omituiseltakin.

Päästessäni sisälle eteiseen, potkaisin toisen kenkäni seinää päin ja toinen katosi penkin alle. Raahasin kassin perässäni keittiöön ja tyhjensin ostokset jääkaappiin samalla katsellessani ikkunasta ulos. Joitakin sadepisaroita alkoi valua pitkin ikkunaa.
Näin ruokapöydällä lapun, se oli viesti Oliverilta, hän ilmoitti että oli lähtenyt Vilin kanssa vanhempiensa luokse käymään. Heitin lapun roskikseen ja menin olohuoneeseen. Istahdin sohvalle laittaen tv:n päälle, selasin kanavia edes takaisin, joka kanavalta tuli jotain mitä ei kukaan selväjärkinen pystynyt katselemaan. Selasin dvd-boksejani etsien jotain mielenkiintoista ja pian käteeni osui NCIS-Rikostutkijat tuotantokausi.

Olin katsonut jo kolme jaksoa eikä Oliveria ja Viliä näkynyt, en tietenkään pistänyt pahakseni kun sain olla vähän aikaa rauhassa omien ajatuksieni kanssa. Kävin välissä hakemassa kahvia keittiöstä ja oloni oli jotenkin turvonnut, ja joka paikkaan särki. Ensimmäinen ajatukseni oli, en kai taas tule kipeäksi?


Nimi: Serana ♥

11.06.2012 17:11
40. raskausviikko
"Auts", huudahdan tuskallisesti ja kieriskelen sängyllä. Mahaa polttelee ja supistelee. Pitäisiköhän jo lähteä? Ravistan Joonaksen hereille ja kerron, että supistuksia tulee säännöllisesti viiden minuutin välein. Joonas manaa miksen herättänyt aikaisemmin ja lausahtaa vain: "Nyt on lähdettävä!" Nappaan nojatuolilta mukaan onneksi valmiiksi pakatun sairaalakassin ja puen vaatteet, mitkä ensimmäisenä tulee vastaan ja mikä tärkeintä, mahtuvat päälle. Joonas taluttaa minut tukien autoon ja niin me lähdemme kohti City Dreamin synnytysosastoa. Olin yrittänyt olla stressaamatta synnytystä etukäteen ja kaikki jännitys laukeaa viime hetkelle, ennen kuin saavumme sairaalan pihaan. Inahtelen tuskaisesti ja muutama kyynel vierii pitkin poskiani. Joonas yrittää tukea minua niin henkisesti ja fyysisesti parhaalla osaamallaan tavalla. Saavumme synnytysosaston odotustilaan ja synnytyslääkärini Amanda saattaa meidät huoneeseen. Hän tekee minulle sisätutkimuksen ja kertoo minun olevan vasta kolme senttiä aukia. Tuhahdan ja maarittelen, että millaiset nämä kivut ovat sitten kun olen yhdeksän senttiä auki ja synnytys vasta kunnolla käynnissä, kun jo nyt tuntuu että halkea. Amanda hymyilee ja nyökkää ymmärtäväisesti, puhuu ihanan järkeviä ja rauhoittaa minua parhaansa mukaan. Joonas tulee viereeni sairaalasänkyyn ja nukahdan. Tarvitsisin paljon voimia, kun vauva pitää ponnistaa maailmaan. Siristän silmiäni ja vilkaisen kelloa. Se näyttää neljää aamuyöstä. Joonas juo vieressäni aamukahvia. En tunne enää kipua, haluan Amandan paikalle. Pienen odotuksen kuluttua Amanda saapuu katsastamaan tilannetta, ja edelleen se sama kolme senttiä auki. Hän puhuu muutaman kollegansa kanssa ja he päättävät tehdä hätäsektion. Synnytys ei etene luonnollisesti ja vauva alkaa väsyä. Minua pelottaa. Muutamat lääkärit puhuvat ihmeellisiä viedessään minua leikkaussaliin. Minut valmistellaan puuduttamalla ja pian Joonas saapuu viereeni tueksi. "Pian tuntuu pientä painetta", mainitsee yksi lääkäreistä ja tunnen kuin tunnenkin pian paineen vatsani seudulla. Pian kuuluu ääni mitä olemme nämä kaikki 40 viikkoa odottaneet, ikioman tyttövauvamme itku. Tirautan muutaman onnen kyyneleen ja Joonas suutelee minua onnessaan. Joonas käy ottamassa tyttövauvamme syliin ja tuo sen näytille. Niin kaunis. Tumma paksu tukka ja siniset silmät, pitkät silmäripset. Hän on niin kaunis. Hätäsektio haava suljetaan tikeillä ja pian meidät viedään juuri synnyttäneiden osastolle. Olen tällä hetkellä ihan varmasti maailman onnellisin ihminen, kun saan pitää sylissäni pientä vaaleanpunaista nukkuvaa ja tuhisevaa käärettä. ;)

Nimi: Victoria

09.06.2012 20:59
Aamuaurinko paistoi makuuhuoneemme sälekaihtimien läpi luoden huoneeseen varjoja. Avasin silmäni hieroen niitä, olisin mieluusti jatkanut nukkumista mutta minun oli tarkoitus valmistella kortit Vilin lähestyviä 1-vuotis syntymäpäiviä varten. Riku jäi makaamaan sänkyyn noustessani ylös pylväs-sängystä, hän nukkui kuin tukki enkä viitsinyt herättää häntä, tai no, lähinnä jaksanut. Astelin makuuhuoneessamme sijaitsevaan vaatehuoneeseen, ja vedin yöpaitani päälle vaaleanpunaisen aamutakin ja samaa sävyä olevat pörröiset aamutossut. Avasin huoneen oven hiljaa herättämättä Rikua ja menin suoraan vieressä olevaan Vilin huoneeseen. Siellä se poika istui tyytyväisenä pinnasängyssään jokellellen. Hymyilin hänelle ja Vili innostui suunnattomasti nähdessään minut ovella ja alkoi heti huutelemaan jotain epäselvää ja ojentelemaan käsiään.

Nostin pojan syliini ja silitin hänen harvoja hiuksiaan.

-Mennäänkö alas? Äiti keittää kahvia, voit katsella vaikka lastenohjelmia, juttelin Vilille joka vain tuijotti minua silmät pyöreinä.

En nyt jäänyt odottamaan Vilin vastausta halusiko hän alas vai ei, vaan lähdin kantamaan häntä portaita alas.

Laskin Vilin suurelle harmaalle kulmasohvallemme ja laitoin tv:n päälle, sieltä tuli melkein joka kanavalta lastenohjelmia, jätin päälle kanavan josta tuli joitain piirrettyjä. Siirryin keittiöön, josta oli suora näkymä Olohuoneeseen, se oli aika kätevää, pystyin samaan aikaan tekemään ruokaa ja vahtimaan Viliä. Sohvan nurkasta kuului välillä iloista jokellusta, kun napsautin kahvinkeittimen päälle. Siinä samassa Riku ilmestyi keittiöön viereeni ruudulliset yöhousut päällään ja painoi hellän suudelman poskelleni.

-Huomenta, mutisin Rikulle tutkaillessani löytyykö jääkaapista mitään ruokaa.

-Kuule, olen miettinyt, sanoin Rikulle joka katsoi minua odottavasti ja jatkoin :-Meidän pitää mennä kauppaan.

Riku naurahti ja sanoi :-Luulin jo että kerrot jotain vakavaa, mutta puhuitkin vain kaupasta, sain melkein sydärin!

Mutisin vain jotain vastaukseksi, sillä olin enemmän kiinnostunut oliko kukkakaali mennyt vanhaksi. Tuhahdin ja paiskasin sen roskikseen ottaen kaapista kaksi kahvikuppia. Asetin toisen Rikun eteen ja toisen omalle paikalleni.

-Haen aamulehden, sanoin Rikulle kun kävelin jo kohti valkoista ulko-ovea. Astuessani asfaltoidulle pihatielle, tajusin kuinka lämmin ulkona itse asiassa oli! Vihdoinkin alkaisi kesä. Kävelin autotien vieressä olevalle postilaatikolle nauttien auringosta täysin rinnoin. Ajatukseni katkesi kun naapurissamme asuva vanha rouva huusi minulle huomenet. Hymyilin hänelle ja juuri kun olin kääntymässä takaisin, joku tarttui minua olkapäästä. Hätkähdin ja käännyin ympäri. Takanani seisoi kaksi poliisia.

-Olet kaiketi…, siinä välissä poliisi katsoi paperilappua kädessään ja jatkoi :-… Victoria?

-Ööh, kyllä. Miten niin, vastasin hieman hämmentyneenä vanhemmalle mies poliisille, jonka hiukset olivat alkaneet harmaantua ja aika oli muutenkin tehnyt tehtävänsä.

-Olemme saaneet rikosilmoituksen miehestänne, Rikusta.

Katsoin poliiseja yrittäen ymmärtää mitä he tarkoittivat. Minun Rikuniko? Mitä hän oli muka tehnyt?

-Aa, joo… Haluatteko tulla sisään? Kysyin kohteliaasti poliiseilta, jotka selvästi huomasivat hämmennykseni.

-Kiitos mielellämme, nuorempi poliisi vastasi kysymykseeni ja vilautti valkoista hymyään.

Johdatin heidät sisään ja avatessani oven kuului olohuoneesta huuto:

-Kuule Victoria, kertoisitko missä on siivousvälineet?

Kävelin olohuoneeseen ihmetellen mitä oli tapahtunut ja kauhukseni näin matolla kasan oksnnusta. Uudella valkoisella karvamatollani oli oksennusta. Miksi?

-Mu-mut, mitä tapahtui? Kysyi pidätellen jonkin sortin raivokohtausta. Ainoastaan poliisit taisivat olla ainoat jotka huomasivat sen sillä Riku keskittyi enemmänkin mattoon, onneksi poliisit olivat jääneet seisomaan eteiseen. Pyytäisin heidät peremmälle pian.

-No en tiedä, Vili istui tuossa ja hän oksensi! Poika pitäisi viedä lääkäriin tai ehkä nukkumaan jos on kerran kipeä, Rikun mutisi putsaten iloisesti nauravan Vilin suupieliä oksennuksesta. Vilkaisin nopeasti taakseni jossa poliisit olivat ja kävelin Rikun luokse kertomaan mitä oli tapahtunut:

-Tuolla eteisessä on kaksi poliisia he etsivät sniua, sinusta on tehty rikosilmoitus. Pidättelin itkua katsoessani Rikua silmiin.
Siinä samassa poliisit ilmestyivät olohuoneeseen ja pyysin heitä istumaan keittiöön. Kiersin oksennuksen kaukaa. Asetin Vilin pöydän päässä olevaan syöttötuoliin ja itse istuin hänen viereensä.

-Näytätte molemmat aika hämmentyneiltä, joten selvitän asiaa teille. Victoria, sinun pomosi Ari on tehnyt rikosilmoituksen sinusta Riku. Hän haastaa sinut oikeuteen siitä, että vedit häntä turpaan taannoin urheilukeskuksen pihassa.

-HETKINEN! Huusin väliin ja kerroin tasan tarkkaan mitä oli tapahtunut, jolloin poliisit nyökkäsivät ja lupasivat palata asiaan. Suustani pääsin helpottunut huokaus kun poliisit ajoivat tiehensä.

-Victoria, sinun pitää vaihtaa työpaikkaa, Riku sanoi käskevästi. Nyökkäsin vastaukseksi ja halasin Rikua samalla kun kyynel vierähti poskelleni. Mitä seuraavaksi tapahtuisi?


Vastaus:

Mielettömän hyvää jatkoa siihen mihin viimeksi jäit. Jännityksellä odotetaan miten jatkuu ;) Saat tästä 800 citykolikkoa :)

+Ikäaste

P.S. Voit nyt keksiä Vilille luonteenkuvauksen!

♥ City Dream

Nimi: Annabella

07.03.2012 11:37
”Rakas päiväkirja ♥
Kirjoitan tällä hetkellä hirmu aikaisin, jottei Daniel huomaa että
kirjoitan päiväkirjaa.
Ai niin, hän oli täällä yötä. Älä rupea kuvittelemaan mitään,
minä ja Daniel emme ole yhdessä ja viime yönä ei tapahtunut mitään välillämme.
Daniel vain tuli yöksi, koska hänen vanhempansa heittivät hänet pellolle, ihan tosi.
Ainiin ja tänään on syntymäpäiväni, täytän 17-vuotta.
Sääli vain että olen unohtanut kertoa sen ystävilleni ja Danielille.”
Suljin hymyillen päiväkirjani ja vilkaisin Danielia, joka nukkui sohvalla.
Hän näytti niin ihanan rauhalliselta nukkuessaan.
Koska en enää saanut unta, nousin ylös ja puin päälleni.
Rupesin keittämään aamukahvia asuntojen yhteisessä keittiössä.
Kahvin keitettyäni otin koko kahvipannun mukaani ja menin takaisin omaan asuntooni.
Siinä rauhassa join kahvia ja välillä vilkaisin rauhallisesti nukkuvaa Danielia.
Kahvin juotuani kävin nopeasti suihkussa, sillä pelkäsin että Daniel heräisi.
Kuivasin hiukseni, harjasin ne ja laitoin ne pääni taakse kiinni.
Nämä työt tehtyäni huomasin että Daniel oli herännyt.

”Huomenta”, vastasin hymyillen. Daniel käänsi päänsä minuun päin ja hymyili.
”Huomenta vaan”, Daniel sanoi unisesti hymyillen.
” Ota vaan siitä kahvia, kaapissa on mukeja. ”, sanoin ja menin vessaan meikkaamaan.
”Mitäs suunitelmia sinulla on tänään?”, Daniel huusi ”keittiöstä”.
” Ajattelin mennä töihin. Ja sen jälkeen lähden ehkä katsomaan taloja. ”, vastasin hieman miettien.
”Tarvitsetko makutuomaria talon hankkimiseen?”
” En tiedä, ehkä. En kyllä edes tiedä että ostanko taloa, vaikka rahaa onkin säästössä. ”
Kuulin Danielin naurahtavan ja jatkoin meikkaamista.
Ei sitä kyllä meikkaamiseksi voi kutsua, kun meikkasin vain silmäni eli laitoin ripsiväriä.
En ollut koskaan pitänyt meikkaamisesta, enkä kyllä jonkun pojan takia rupeaisikaan tykkäämään.
Meikattuani otin viellä työvaatteet laukkuuni ja katsahdin Danieliin.
”Mitenkäs sinä ajattelit päiväsi viettää?”, kysyin häneltä hymyillen.
Daniel heitti minulle mitä suloisimman hymynsä – estin itseäni sulamasta – ja vastasi: ” Ajattelin ensin vaikka.. ööm... siivota täällä? Tai sitten käyn kaupungilla parin kaverin kanssa. ”
Naurahdin ja sanoin: ” Mene vain kaupungille parin kaverin kanssa. Ei sinun täällä tarvitse siivota, koska et ole mikään minun poikaystäväni – vaikka haluaisinkin, lisäsin mielessäni. - etkä myöskään asu täällä, joten ei sinun tarvitse siivota. ” Muutuin varmaankin sillä hetkellä punaiseksi kuin tomaatti, kun tajusin mitä olin sanonut.
Daniel mumisi jotain ja punastui. En ollut koskaan nähnyt POJAN punastuvan, mutta enhän ollut kamalasti poikien kanssa tekemisissä. Tai siis olin, mutta en niinkuin ihastus-rakkaus-mielessä, sillä oikeanlaista ei vain ollut löytynyt.
”Sori en kuullut, mitä?”, sanoin samalla katsoessani maahan.
” E-ei mitään. ”, Daniel vastasi nolostuneena.
Sanoin Danielille moikat ja lähdin töihin.
Töihin saapuessani aloin hoitamaan asiakkaita ja mietin samalla mitä Daniel oli tekemässä.

Sillä aikaa / Daniel (eli nyt on hieman tarinaa Danielin näkökulmasta.)
Potkaisin sohvan jalkaa Annabellan kadottua ovesta.
En ollut uskaltanut kertoa hänelle, että olin ihastunut häneen.
Vaikka Annabella sanoikin, että minun ei tarvitse siivota, aloin kuitenkin siivota.
Sen olin hänelle varmasti velkaa yöstäni täällä.
Samalla mietin miten voisin kertoa Annabellalle että pidin hänestä.
Siivottuani parin tunnin ajan, puhelimeni rupesi soimaan.
Nappasin puhelimeni pöydältä ja näin että Annabella soitti.
” Hei tyttö. ”, sanoin hymyillen.
” No moi. ”, Annabella vastasi hieman ärtyneenä.
” Miksi noin ärtynyt? ”, ihmettelin.
” Äh, ei miksikään, Väsyttää vaan niin hirveän paljon. Ja olen töissä viellä niin kamalan yksin. ”
” No milloin mennään katsomaan niitä taloja? ”
” Si-siis sinulle. ”, jatkoin änkyttäen.
Annabella naurahti ja sanoi: ” Lähde vaan jo tulemaan tänne. Vai oletko kaupungilla? Pääsen siis töistä kohta. ”
” E-ei, en minä ole kaupungilla, siivosin vähän täällä. ”
” Mitä?!? Mu-mutta sanoinhan että sinun ei tarvitse siivota. Olisit ihan hyvin voinut mennä kaupungille ystäviesi kanssa. ”
Sanoin hieman hätääntyneenä heipat ja nappasin takkini ja kukkaroni mukaani.
Kiiruhdin ulos koko talosta lukiten itseni Annabellan asunnon ulkopuolelle.

Töissä / Annabella (Ja taas Annabellan näkökulmasta)
Olin hieman suuttunut Danielin saapuessa, sillä hän oli siivonnut vaikka olin juuri sanonut että hänen ei tarvitsisi siivota.
Lähdimme kuitenkin vähän aikaa puhuttuamme katsomaan niitä taloja, minulle.
Löysimme pari hienon näköistä taloa, mutta sitten löysin unelmataloni.
Se oli joku Danisenkatu 1.
Se oli kylläkin viellä remontissa, mutta se oli mukavalla asuinalueella ja lähellä muita palveluita.
Se oli kuin suoraan unelmistani, joten varasin sen itselleni.
Myyjä kuitenkin sanoi ettei siltikään ole varmaa että juuri minä saisin talon.
Lähdin iloisin mielin Daniel mukanani kotiin.
Matkalla kuitenkin pysähdyimme Danielin puhelimen soidessa.
Hän puhui hetken puhelimessa ja näytti aika vakavalta.
Hän selitti, että hänen äitinsä oli joutunut sairaalaan.
” Heippa kulta. ”, Daniel sanoi vitsaillen.
” Kunpa olisinkin kultasi. ”, sanoin. Sitten ymmärsin mitä olin sanonut, mutta Daniel oli jo juoksemassa pois.
Nyt olin tehnyt kyllä kaikkein kamalimman virheen.
Ja niin syntymäpäivistäni tuli katastrofaaliset.

Vastaus:

Mainio päiväkirjamerkintä! Saat 750 citykolikkoa :)

+Poikaystävämerkintä

♥ City Dream


Nimi: Victoria

03.03.2012 17:14
Vihdoinkin! Tänään Rikun vanhemmat lähtivät, ei heissä nyt mitään vikaa ole mutta haluaisin viettää enemmän aikaa Rikun kanssa. Siihen ei tosin paljon ole aikaa kun Vilikin on. Päätimme kuitenkin lähteä Rikun kanssa elokuviin sillä äitini lupasi tulla vahtimaa Viliä. Sitä ennen lähdin kuitenkin balettitunnille, sillä siellä ei vähään aikaan ole tullut käytyä. Pakkasin nopeasti laukkuuni balettiasun, lompakon, ja kännykän. Jouduin lainaamaan Rikun autoa sillä omani oli huollossa. En tietenkään pannut vastaan kun sain ajaa niinkin hienoa autoa kuin Rikulla on=D Päin vastoin! Kun pääsin kuntosalille menin pukuhuoneeseen ja vaihdoin päälleni balettimekon ja -tossut jonka jälkeen menin saliin. Siellä oli opettaja, ja pari muuta tyttöä sekä joku vanhempi nainen. Tytöt tunnistin heti mutta minulla ei ollut mitään hajua kuka hän oli=D Kävelin heidän luokseen. Tytöt hymyilivät ja sanoivat minulle :- Hei Victoria! Hymyilin heille ja sanoin :- Hei!
Baletti- opettaja tuli heti juttelemaan minulle ja kyselemään kaikkea. En saanut tietää kuka se vanhempi nainen oli, mutta epäilisin että joku toinen opettaja. En tohdennut kysyä.

Pääsin lähtemään kotiin vastan kolmen tunnin päästä. Kun pääsin sisälle kotiin Riku odotti minua jos olohuoneessa valmiina lähtemään. Sanoin kuitenkin hänelle että minun pitää ensiksi meikata. Juuri kun olin saanut kaiken maailman pakkelit naamaan äitini saapui ja pääsimme Rikun kanssa lähtemään samalla oven avauksella.
Elokuvateatterissa emme osanneet päättää mitä menisimme katsomaan, sillä Riku ei halunnut mitään romanttista hömppää ja minä en halunnut kauhua. Katselimme hetken aikaa mitä elokuvia siellä pyörisi ja päädyimme pienen riidan jälkeen Harry Potter ja Kuoleman varjelukset osa 2:een. Riku ei mikään Potter fani erityisemmin ole mutta minä en voisi elää ilman niitä=D Eli, kuten tavallista, minä sain tahtoni läpi. Enhän ollut nähnyt kyseisen leffan kuin 1 000 000 kertaa.
Ostimme poppareita ja limpsaa. Pian istuimmekin salissa ylimmällä rivillä ja tietysti kesipaikoilla. Salissa oli meidän lisäksemme kymmenen muuta ihmistä. Kun kävelimme pois elokuvateatterista olivat meikkini ihan levinneet, sillä itkin suurimman osan leffasta. Ja kun kello kerran oli vasta seitsemän päätimme käydä vielä ravintolassa.
Itse kun kerran vegaani olen tilasin jotain kasvisruokaa. En muista mitä se oli mutta hyvää se oli. Riku taas söi uuniperunoita ja pihviä. Päätimme myös ottaa lasilliset viiniä. Tai no, kaksi lasillista... Söimme noin tunnin ruokia ja päädyimme vielä valitsemaan jälkiruuaksi jäätelöä, kinuskikastiketta ja kermavaahtoa.

Kun pääsimme pois ravintolasta oli kello puoli kymmenen ja äitini lähetti minulle tekstiviestin että meidän ei tarvitse tulla vielä takaisin jos emme halua. Tietysti jäimme vielä kaupungille 'hillumaan'.
Ehdimme käymään parissa diskossa, toisessa soitettiin koko ajan hitaita, joten päätimme sitten mennä hitaita tanssimaan. Kun laulu loppui Riku suuteli minua ja luulin olevani seitsemännessä taivaassa, ainakin minuutin ajan. Kun pääsimme ulos diskosta Riku suuteli minua lisää. Minulla pyöri mielessä vain yksi ajatus: Voi jeesus ja kymmenen muuta jumalaa! Monet ihmiset tuijottivat meitä kun seisoimme Diskon edessä pussailemassa. Tosin en antanut sen ollenkaan häiritä. Yhtäkkiä kuulin vierestäni iloisen tervehdyksen. Kirosin mielessäni ja ajattelin: Ei (kirosanoja...) Ei saa keskeyttää! Ei, ei, ei! Irrotin huuleeni Rikun huulilta ja katsoin viereeni jossa seisoi työkaverini Sanna. Tervehdin häntä hieman masentuneesti. Sanna rupesi heti kyselemään Vilin vointia ja katsoi Rikua hieman kysyvästi. Esittelin Rikun Sannalle joka näköjään ymmärsi keskeyttäneensä jotain. Hän sanoi :- Noh, nähdään taas. Minun pitää lähteä nyt kotiin, kaiketi...
Kun Sanna oli lähtenyt käänsin katseeni Rikuun joka katseli ympärilleen kuin etsien jotain Pian taksi pysähtyi eteemme ja Riku avasi en oven jotta pääsisin sisään. Riku istui takapenkille viereeni ja sanoi kotiosoitteemme taksikuskille, joka oli kieltämättä aika komea. Ajatukseni kuitenkin katkesi kun Riku istui lähemmäs ja suuteli minua. Onneksi kuski ei kiinnittänyt meihin mitään huomiota, en ainakaan huomannut että olisi. Mielestäni ehkä liiankin nopeasti taksi saapui kotimme eteen ja Riku maksoi taksin sillä aikaa kun nousin ylös. Kun taksi jatkoi matkaansa kävelimme käsikkäin ovelle ja Riku suuteli minua vielä kerran ennen kuin astuimme sisälle. Näin heti ovelta että äitini istui olohuoneen sohvalla, ja hän katsahti meihin sanoen :- Vili on jo nukkumassa. Oliko teillä hauskaa? Hymyilin ja vastasin :- Olihan meillä, näytin ehkä hieman salamyhkäiseltä ja se kiinnitti äitini huomio, mutta antoi asian olla. Joimme vielä kahvia äitini kanssa sillä aikaa kun Riku oli suihkussa, sekä juttelimme kaikenlaista. Kun Riku tuli alakertaan keittiöön oli äitini jo tekemässä lähtöä.
Kun olin vaihtanut yöpaidan ja pessyt hampaat menin suoraan nukkumaan toivoen että Vili nukkuisi koko yön. Pian myös Riku tuli viereeni. Riku sanoi minulle :- Hyvää yötä hymyillen. Nukahdin melkein saman tien mutta heräilin vähän väliä sillä selkäni oli todella kipeä. Venäytin sen kaiketi balettitunnilla. Kävin noin kolmen aikaan yöllä hakemassa särkylääkettä ja Riku heräsi kun tuli takaisin sänkyyn. Hän ihmetteli mikä minulla oli. Taisin näyttää siltä kuin voisin alkaa itkemään. Ilmoitin että minulla oli selkä vain kipeä.

Vastaus:

Mielettömän hyvä tarina! :) Saat 800 citykolikkoa.

+Harrastusmerkintä (Taitoaste 3!) ja ikäaste (Vili on nyt taapero!)

♥ City Dream

Nimi: Bella

25.02.2012 14:44
19. päiväkirjamerkintä...

Heräsin jo kuudelta ja nukkumaan menin vasta yhdeltä yöllä. Melkein kaikki asennot ovat yhtä tuskaa. Uiminen auttaa vähän, mutta enhän minä voi koko ajan vedessä olla. Edestakaisin rampaaminenkin helpottaa vähän. Minä jopa söin aamupalan samalla kun kävelin taloa ympäri sisällä, mutta en minä jaksa kokoajan kävelläkkään, ainakaan tämän mahan kanssa. Toni hieroo ja puhuu vatsalleni aina välillä kun ei muuten voi oikein auttaa. Minusta ei ole juuri nyt Tonillekkaan apua, kun hän päätti nyt heti aamusta maalata ne seinät vihdoinkin. Kävimme eilen valitsemassa värin ja väriksi päätyi perus valkoinen. Toni ehdotti että pakkaisin sairaala kassin nyt ennenkuin tulee kiire. Pakkasin mukaan minulle ja vauvoille pari paitaa ja parit housut. Pakkasin myös vaippoja ja Victorialta saamat nallet mukaan. Aiih, miksi vauvojen on koko ajan potkittava, eikö ne sitten nuku ollenkaa? Minun silmäni ainakin meinaa koko ajan mennä kiinni, mutta potkut herättävät minut aina. Päätin mennä kävelylle, samalla saisin raitista ilmaa. Toni ei tullut mukaan vaan jäi maalaamaan ja tekemään ruokaa. Onneksi hänellä oli tänään vapaata töistä. Mietin minne menisin, mutta sitten keksin. Menin töihin, mutta vain tapaamaan Mariaa. Keskustaan oli kymmenen viiva viidentoista minuutin matka kävellen. Matka taittui ihan hyvin, vaikka liikennevaloissa tuli muutama kivuliaskin potku. Kampaamoon päästyäni etsin Marian. Hänellä oli sattumoisin ruokatauko meneillään. Osasimpas ajoittaa hyvin. Hän tunnisti minut heti ja tuli halaamaan minua. Vaihdoimme pari sanaa sisällä, mutta sitten päätimme mennä ulos. Kävelimme läheiseen kahvilaan, jossa Maria tilasi itselleen kahvin ja pullan, minä en ottanut mitään tällä kertaa. Juttelimme kaikenlaista, Maria kertoi minulle että oli muuttanut poikakaverinsa kanssa yhteen tällä viikolla, ja hän oli ostanut oman autonkin vihdoin. Aika kului liian nopeasti ja Marian oli mentävä takaisin töihin ja minu käveltävä kotiin. Kun saavuin kotiin Toni oli saanut maalattua seinät valmiiksi, mutta niiden kuivumiseen menee vielä tovi. Toni teki meille juuri ruokaa aivan valkoisen maalin peittämänä. Minä vain nauroin hänellä ja istuin hetkeksi ennen kuin pitäisi taas kävellä. Istuin kymmenen minuuttia, kävelin talon ympäri ja tulin syömään spagetti bolongnesea. Ai että se maistui hyvältä pitkän lenkin jälkeen tai ei se kovin pitkä ollut, mutta oli raskasta kävellä auraamattomilla kävelyteillä tämän jätti mahan kanssa. Syönnin jälkeen laitoin astiat tiskikoneeseen ja menin sohvalle makaamaan, jos olisi vaikka saanut unen päästä kiinni. Eipä kauaa kestänyt se lepo hetki. Minulla alkoi niin kovat supistukset että huusin. Vedet valui silmistä vaikka en itkenyt ja huusin ja huusin. Toni tuli luokseni, otti kädestä kiinni ja "raahasi" minut autoon. Sairaalakassi oli jo valmiiksi laitettu takapenkille odottamaan tätä hetkeä. Supistusta kesti koko sairaala matkan, mutta kipu helpottui kun olimme perillä. Etisimme heti Lolan ja kerroimme supistuksesta. Lola kertoi että kohta saattaa alkaa tapahtua jotain. Minun piti pukea jokin ihmeen sairaalapuku päälle. Lola ehdotti että menisin makuulleen, mutta minä mielummin käveli huonetta ympäri. Kävin parikin kertaa vessassa, sillä en halunnut lapsivesien tulevan lattialle. Kolmannella kerralla kun menin vessaan lapsivedet tuli ja siihen heti perään supistus. Auuh, nyt minun oli jo pakko mennä makaamaan. Lola kertoi meille että kipu johtuu siitä että jommankumman pää menee alemmas ja se tarkoittaa taas sitä että kohta minun alettava ponnistaa kovaa. Minä en halunnut mitään ilokaasuja, sillä minusta kuulostaa jotenkin siltä että minuun laittettaisiin jotain myrkkyä, vaikka eihän se nyt ihan niinkään ole. Sain alkaa ponnistaa vasta sitten kun kohdunsuu oli kokonaan auki. Ennen sitä olin tehnyt kaikenlaisia lepo asentoja, jotka näyttävät ihan tyhmiltä, mutta tehoavat yllättävän hyvin. Synnytys oli jo kestänyt yli tunnin ennen kuin pääsin varsinaiseen H-hetkeen. Kuulosti varmaan kamalalta kun ponnistin niin etten meinannut saada henkeä. Jo muutaman ponnistuksen jälkeen kuulin terveen lapsen itkua. Ensimmäisenä syntyi poika, n. kello 14.32. Lola ja hänen apulaisensa pyyhki pojastamme veren ja muut pois. Sitten sain hänet syliin! Voi kuinka ihana hän on! Itkin ilosta sanattomana ja katsoin vuoroin Tonia ja taas vuoroin poikaa. Heillä oli yhtä kuaniit tumman ruskeat silmät! En ehtinyt kuitenkaan pitää poikaa sylissä kuin kaksi minuuttia kun tyttömme halusi väkisin vatsastani pois, siltä se ainakin tuntui. Poika annettiin Toni syliin. Toni piti häntä yhdellä kädellä ja toisella kädellä hän piti minun kädestäni. Tällä kertaa oli vähän helpompi ponnistaa, johtui ehkä tytön koosta. Tyttö syntyi myös terveenä, n. kello 14.35. Tytöstä pyhittiin myös veri ja muut pois ja annettiin minulle. Katselin häntä taas ilosta itkien ja vertasin häntä Toniin. Hän näytti perineen minun vihreät silmäni, mutta hänellä oli myös ihan selvästi Tonin kasvon piirteitä. Kummatkin pienokaiset punnittiin ja mitattiin. Poika painoi n. 3500 gramma ja oli 51 cm pitkä ja tyttö painoi n. 2900 grammaa ja oli 49 cm pitkä, eli aika paljon pienempi. Sain imettää pikkuisia vuorotellen, joka oli aluksi vaikeaa, kummatkin söi silti ihan nätisti ja osasivat hommansa melkein heti. Minua alkoi kumminkin väsyttää pian ja pikkuiset laitettiin häkkisänkyyn vierekkäin nukkumaan. Minä nukahdin kuulemma yhtä nopeasti kuin kaksosetkin. Heräsin vasta kun kello oli jo kahdeksan. Toni istui minun vierelläni ja hän oli tuonut sairaalan kahvilasta minulle tuoremehua. Hänen täytyi kuitenkin mennä kotiin yöksi ja huomenna töihin. Minulla tulee varmaan olemaan hyvin hiljaista ellei joku päätä tulla kylään tai soittaa minulle, mutta sen näkee sitten. Nyt lopetan tältä päivältä, koska kaksoset huutavat taas ruokaa...

Vastaus:

Onneksi olkoon, olette kahden terveen vauvan tuoreet vanhemmat! =) Saat tästä 1000 citykolikkoa.

♥ City Dream

Nimi: Bella

18.02.2012 15:00
18. päiväkirjamerkintä...

Heräsin aamulla vasta kymmeneltä. Toni oli jo lähtenyt töihin, mutta oli tehnyt minulle aamupalan valmiiksi aivan kuten ennenkin. Menin heti syömään, koska minulla oli aivan hirvittävä nälkä. Syönnin jälkeen menin aamu-uinnille. Kun uin, kivut helpottuvat ja se vasta onkin ihan tunne. Puin päälleni ja menin olohuoneeseen. Toni oli laittanut takkaan tulen, jotta sähköä menisi vähemmän. Lisäsin pari puuta ja menin mukavaan asentoon sohvalle ja aloin lukemaan aamulehteä. Samaan aikaan sain Tonilta viestin. Hän kysyi että olenko valmis lahtemään heti hänen töiden jälkeen kauppakeskukseen shoppailemaan. Olinhan minä tietysti, mutta en tiennyt mitä järkeä sinne oli vielä mennä, emmehän me teineet edes vauvojen sukupuolia, vai tiesikö Toni jo. En jaksanut kysyä sitä, vaikka minua kiinnostaa se enemmän kuin arvaattekaan. Siinä istuskellen ja musiikkia kuunnellen aika kuluikin nopeasti. Toni pääsi kai vähän aikaisemmin kuin ennen. Toni tuli heti luoksen ja antoi suukun poskelle. Hänellä oli salaperäinen ilme. Katsoin häntä kysyvästi ja sitten hän kertoi sen, meille oli tulossa tyttö ja poika! Jes, minä toivoin enemmän tyttöä ja Toni taas toivoi enemmän poikaa. Kumpaakin tullaan rakastaamaan silti yhtä paljon. Halasimme toisiamme ja lähdimme heti innosta puhkuen kauppakeskustaa kohti. Toni pysäköi auton mahdollisimman lähelle ovia, jotta olisi sitten lyhyempi matka kantaa tavaroita. Menimme heti ensimmäisenä lastentarvikekauppaan. Kaupasta ostimme vaaleansinisen ja -punaisen häkkisängyn, ison hoitopöydän, johon mahtuisi tarvittaessa kummatkin, kaksi turvakaukaloa, paketillisen vaippoja ja yhden tuttipullon, koska Serana oli antanut meille lahjaksi jo yhden sellaisen. Veimme välillä ostokset autoon. Huomasimme samalla että eihän autoon mahdu kuin kaksi henkilöä ja meitä olisi kohta jo neljä. Eikun valitsemaan isompaa autoa. Ostamisessa kesti kauan niin kuin aina autoa ostaessa. Ensin valitsimme sopivan kokoisen ja kivan värin. Sitten kävimme koe ajamassa sen ja vasta sitten menin allekirjoittamaan pinon papereita. Päätimme yhdessä että uusi tilavampi auto olisi ns. minun, vaikka kyllä Tonikin sitä saa käyttää, mutta minä varmasti enemmän. Ajoin kauniin tummanharmaan autoni vanhan autoni viereen. Haha, uusi viidenhengen auto näytti paaljon isommalta kuin vanha avoautoni, joka on nyt sitten ns. Tonin. Sitten kipaisemme vielä vaatekauppaan. Minä ostin äitiysmekon itselleni ja pari muuta "normaalia" paitaa. Toni osti uudet housut ja muutaman uuden paidan. Sitten meille kummallekkin iski kova nälkä ja päätimme mennä ravintolaan syömään. Tilasimme kunnon pihvit kasviksilla ja punaviiniä tai siis Toni tilasi viinä, minä join vain vettä. Syötyämme meidän oli pakko lähteä sillä synnytysvalmennus alkoi kohta. Valmennukseen piti myös tulla sen joka on synnytyksessä mukana eli Tonin. Toni oli päättänyt jo heti raskauden alkuvaiheilla että haluaa olla mukana. Pitää vain toivo ettei hänellä ole juuri silloin töitä. Ajoimme perätysten sairaalaan pihaan, koska emme ehtineen käydä kotona viemässä ostoksia sisälle ja toista autoa pihaan. Menimme tiskille ilmouttautumaan. Nainen, joka oli tiskin takana käski meidän odottaa penkeillä hetken. Emme kuitenkaan odottanut kuin ehkä minuutin. Tapasimme ensimmäiseksi kätilön, Lolan, joka on tästä eteempäin "meidän" raskauden loppuun ja ehkä vielä sen jälkeenkin. Toki hän on muillekin, mutta meillä ei ole ketään muuta, ellei hän sitten satu olemaan kipeänä. Lola kertoi meille kaiken laista hyöty tietoa. Minusta synnytys viakuttaa ihan helpolta, mutta sitten kun siihen lisätään se kipu ja kaikki, niin ei se ehkä enää silloin niin helppoa ole. Toivon vain että kaikki menee hyvin enkä joudu mihinkään hätäsektioihin. Valmennuksessa meillä meni noin tunti. Vihdoin kotiin päästyämme oli meidän ruvettava taas töihin. Purimme ostokset ja laitoimme ne paikoilleen, paitsi lasten huoneeseen tulevat tavarat veimme meidän huoneeseen, koska meidän pitäisi vielä maalata lastenhuoneen seinät. Kävin vielä pikaisesti suihkussa ja yritin sitten mennä nukkumaan, mutta heti kun menin makaamaan tuntui vauvojen potkut entistä kovemmilta ja kivuliailta. Yritin katsoa Tonin kanssa jotain jääkiekko matsia, joka ei kiinnosta minua, mutta Toni haluaa katsoa niitä joten minäkin yritin. Television katselemisestakaan ei tullut mitään joten päädyin sitten ramppaamaan edestakaisin koko yön.

Vastaus:

Mainio merkintä! Saat tästä 900 citykolikkoa!

+Poikaystävämerkintä (Tunneaste 5!) Voitte siis nyt mennä naimisiin ;)
+Raskausmerkintä

♥ City Dream

Nimi: Victoria

17.02.2012 14:48
Vasemman käteni nimetöntä koristaa tällä hetkellä valtava timanttisormus! Eli minä ja Riku olemme naimisissa! Aamulla oli jo aikainen herätys sillä minulla oli seitsemältä aika kampaajalle. Istuin yli tunnin siellä, kun parturi laittoi hiukseni valtavalle nutturalle ylös. Seuraavaksi vietin puolitoista tuntia meikattavana. Tosin paikka johon minun oli tarkoitus mennä meikattavaksi oli toisella puolella kaupunkia, joten minulle tuli vähän kiire sinne. Meikkitaiteilija laittoi minulle ripsien pidennykset joista tuli todella kauniit, sekä kirkkaan punaiset huulet ja valkeaa luomiväriä. Seuraavaksi matka jatkui hääliikkeeseen jonne häämekkoni oli jo saapunut. Sinne suunnistin Seranan kanssa joka oli lupautunut morsiusneidoksi, ja kaasoksi. Puin häämekon päälleni. Se oli todella kaunis! Ja onnekseni sopivan kokoinen, tai no, puristi se vähän mahan kohdalta sillä minulle on jäänyt vähän ylimääräisiä raskauskiloja joita en ole ihan vain laiskuuttani jaksanut laihduttaa=D Kävelin sovituskopista huoneeseen jossa Serana odotti ja kysyin näytinkö hyvältä ja oliko mekko hyvän näköinen. Hän hymyili ja nyökkäsi. Olin valmis häihin! Pian seisoinkin Seranan kanssa kirkon pihassa jä hän kurkisti kirkon ovista sisälle ja sanoi:- Sisällä on varmasti yli 200 vierasta! Nauroin ja nyökkäsin. Minähän lupasin, että häihin tulee ainakin kaksi kertaa enemmän ihmisiä, kuin Vilin ristiäisiin!

Kun kävelin pitkin kirkkoa, isäni saattamana ja Seranan ja parin muun ystäväni seuratessa, minulle iski kauhea paniikki, ja meinasin juosta kirkosta pois. Onnekseni en kuitenkaan tehnyt sitä! Pysähdyin Rikun viereen ja pappi alkoi selittämään kaiken laista. (Älkää kertoko, mutta en kuunnellut) Vasta sitten havahduin kun Riku sanoi tahdon ja oli minun vuoroni sanoa. Meinasin vahingossa sanoa en tahdo=D Sanoin kutenkin tahdon ja Riku suuteli minua kaikkien hurratessa. Juoksimme Rikun kanssa pois kirkosta kun vieraat puhaltelivat saippuakuplia. Kirkon pihassa meitä odotti limusiini, joka ei ihan vastannut odotuksiani sillä se oli ollut ainoa joka oli ollut juuri täksi päiväksi vapaana. Olisin halunnut vaaleanpunaisen limusiinin mutta saimmeksin valkoisen. Ei se sentään maailmaa kaatanut. Kuljettaja joutui ajamaan pari ylimääräistä lenkkiä sillä kaikki vieraat eivät heti löytäneet ravintolaa jossa häät jatkuivat. Ravintolassa oli aivan mahtavaa ruokaa! Ja hääkakkukin tuli syötyä melkein kokonaan. Onnistuin jopa työntämään palan kakkua Rikun naamaan josta syntyi pienehkö ’’kakkusota’’=D

Häiden jälkeiset jatkot venyivät vähän turhankin pitkään, ja kotiin menimme Rikun kanssa vasta aamu kuudelta onneksi oli sunnuntai! Äitini oli tullut kotiimme yöksi sillä oli vahtinut kirkossa ja ravintolassa Viliä, ei häntä kuitenkaan jatkoille viitsinyt ottaa=D sunnuntaina vietimme Rikun syntymäpäiviä, hän täytti jo 23. Ostin hänelle lahjaksi hopeisen (yli kalliin) rannekellon. Itse en jaksanut leipoa joten hain kaupasta leivonnaisia, joita sitte söimme hänen vanhempiensa kanssa.

Vastaus:

Onneksi olkoon! Ihanan romanttinen merkintä, saat 500 citykolikkoa :)

♥ City Dream

Nimi: Annabella

12.02.2012 12:49
” Rakas päiväkirja ♥
Daniel on ihana. ”

Suljin päiväkirjani, sillä aivoni olivat edelleenkin mössönä eilisestä.
En ajatelut koko asiaa yhtään. Tuo oli kyllä emävale.
Ajattelin Danielia ja suukko jokaikinen sekuntti.
Mutta minun olisi nyt ryhdistäydyttävä: minulla olisi tänään töitä.
Minun olisi korvattava eilinen, olinhan lintsannut töistä Danielin takia.
Puin työvaatteet päälleni ja söin aamupalani loppuun.
TUNNIN PÄÄSTÄ
Hoidin asiakkaita parhaani mukaan ja tekoyskin aina pomon ollessa lähellä, ettei hän alkaisi epäillä valkoista valhettani.
Tein työt tunnollisesti ja mahdollisimman hyvin.
Ruokatauon tullessa en edes lähtenyt syömään, sillä syylisyyden tunteessa en pystynyt edes syömään.
Outoa, eilen minulla ei ollut minkäänlaista syyllisyyden tunnetta suudellesani Danielia, kun lintsasin töistä.
No mutta se oli hetken hurmaa, ihan kuin Daniel olisi edes ihastunut minuun. Vihaan yksipuolista rakkautta, johon huomasin nyt joutuneeni.
Ajatuksissani olin unohtanut asiakkaan ja muistin hänet vasta kun hän heilutti kättään edessäni ja melkeimpä kiljui korvani juuressa haloota.
Heräsin ja otin hänen maksunsa vastaan. Laitoin rahat kassakoneeseen, joka yritti syödä sormeni ja ojensin kuitin.
Työpäiväni jatkui samalla lailla melkein koko päivän.
Kotiin tullessani olin rättiväsynyt. Tarkistin lankapuhelimestani viestit, katsoin oman puhelimeni ja vaivuin sänkyyni.
Heräsin siihen kun keittiöstä kuului kolinaa. Säikähdin, olin jättänyt ulko-oven raolleen. Entä jos siellä olisi murtovaras? Mitä minä sitten tekisin?
Otin kuitenkin sänkyni vierestä hevosen raipan, kun muuta en keksinyt, ja kävelin hiljaa keittiöön. Silmät kiinni hyökkäsin murtovarkaan kimppuun raipalla hakaten, kyllä asian voi myös ajatella kaksimielisesti, kunnes ”murtovaras” huusi tutulla äänellä: ”Aijaiai! Lopeta nyt tyttö, eikun Annabella. Sattuu, lopeta!!” Minä lopetin hakkaamisen ja huomasin että ”murtovaras” olikin Daniel. Katsoin häntä pahoittelevasti ja hain keittiön pienestä nurkasta ensiapupakkauksen. ”Sattuiko miten pahasti? Olen oikeasti pahoillani, luulin että olit murtovaras tai jotain.”, sanoin pahoittelevasti. Mutta sitten raivostuin:” Mitä sinä edes teet täällä? Olisit edes ilmoittanut tulevasi tai jotain!”
Kyyneleet rupesivat valumaan pitkin poskiani. Daniel ojensi kätensä pyyhkiäkseen ne, mutta huitaisin hänen kätensä pois. ”Katsotaan nyt niitä sinun haavojasi, jotka minä aiheutin.”, sanoin niiskuttaen.
Daniel otti paitansa pois sanaakaan sanomatta ja minä puhdistin haavat hänen lihaksikkaasta ylävartalostaan. En ollut onneksi saanut aikaiseksi muuta kuin pari pintanaarmua, joten ei sen pahempaa.
”Et vastannut puhelimeen, joten ajattelin tulla käymään. En kyllä ehtinyt hirmu kauas eteisestä kun kimppuuni jo hyökättiin. Joten kyllä minä yritin ilmoittaa.”, Daniel mutisi pää alaspäin painuneena.
Minä nyökkäsin ja sanoin: ”Anteeksi, taas. Mitä asiaa sinulla oli?”. Kuulostin mielestäni liian äkäiseltä, joten loihdin huulilleni hymyn.
”Ajattelin vain, kun porukat heitti mut pihalle vähäks aikaa, niin voisinksmä niinku punkata täällä? Kun siis mä kysyin jo mun kavereilta, mutt kellekää niist ei käyny. Joten sitt mä ajattelin sua.
Tai siis aattelin jos voisin punkata täällä, ainakin hetken.”, Daniel selitti hieman punastuneena.
Mietin asiaa hetken ja vastasin sitten: ”Kyllä sä täällä voit hetken olla, kun on täällä sohva vapaana. Eikä siitä olis mitään haittaakaan, kunhan et vaan tongi mun tavaroita.”
Danielin huulille, makoisille ja pehmeille huulille, levisi kuusivuotiaan pojan hymy.
Kävin laittamassa oven lukkoon ja ojensin Danielille viltin sekä tyynyn ja näytin missä hän voi nukkua. Vähän aikaa puhuttuamme ja naurettuamme painuimme yöpuulle.
Olin onnellinen, sillä nyt ei tarvinnut pelätä murtovarkaita ja Daniel oli suojanani.

- - - - - - - - - - - - -

Ja nyt vuorostaan tommone tarina, innostuin vähän ja kirjoitin tän tarinan puolen yön aikoihin wordille. :)

Vastaus:

Mahtava merkintä! :) Saat 500 citykolikkoa.

+50 citykolikkoa
+Työmerkintä (Taitoaste 1!), poikaystävämerkintä

+Poikaystävämerkintä

♥ City Dream

Nimi: Bella

11.02.2012 15:48
17. päiväkirjamerkintä...

Heräsin puhelimen pirinään. Puhelimen toisessa päässä oli lääkäri, joka kertoi meidän saavan kaksoset! Heti puhelun loputtua aloin kiljua riemusta. Toni heräsi ja ryntäsi alakertaan. Hän näytti siltä että olisi juuri nähnyt aaveen. Juoksin hänen syliinsä ja kerroin uutisen. Kuultuaan sen pyörimme ympyrää käsi kädessä ja kaaduimme sohvalle istumaan, ihan kuin olisimme olleet pikkulapsia. Nauroimme hetken ja sen jälkeen oli vähän aikaa hijaista. Sitten Toni alkoi kutittaa minua. Nauroin koko ajan sillä kutian todella helposti. Hetken leikityämme Toni päätti tehdä meille hedelmäsalaattia. Hän sanoi että saisin tästä lähtien syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Ei valmisruokia, pitsaa tai hampurilaisia. En tiedä miten pystyn siihen, mutta katsotaan nyt. Söimme ja juttelimme tulevasta. Syötyämme menin pukemaan. Siinä tuli tämän päivän ensimmäinen ongelma. Mikään lempivaatteista ei mahtunut enää päälleni. Voihan rähmäkäpälä, en pidä erityisesti löysistä vaatteista! Juoduin laittamaan matalavyötäröiset lökärit ja Tonin hupparin, joka ei näyttänyt niin löysältä päälläni kuin normaalisti olisi. Toni on lihaksikas, tukeva ja leveäharteinen ja minä olen sitten aivan päin vastoin. Lähdin Tonin kanssa ostamaan muutaman paidan, jotka mahtuvat minulle nyt juuri sopivasti. Tuleekohan vatsastani normaalia isompi kun siellä on nyt kaksi tulokasta, senkin asian näkee sitten aikanaan. Menin kaupasta suoraa töihin anomaan äitiyslomaa, koska töiden tekeminen oli jo viimeksi vaikeaa kaikkien hiusvärien ja lakkojen takia. Haju tuskin tekee pienokaisillekkaan hyvää. Minulla kävi tuuri ja sain lomaa. Jätin Marian kaappiin viestin siitä, koska en nähnyt häntä töissä. Toni jää vasta vauvojen synnyttyä lomalle, koska muuten meillä ei välttämättä riittäisi rahat tai menisi ainakin tiukoille. Toni vei minut kotiin ja meni itse töihin. Heti sisälle astuttuani kuulin kännykkäni soivan. Lynette soitti minulle ja kysyi pääsisinkö tänään hänen kanssaan kahville, minun oli pakko vastata kielteisesti, koska olin niin väsynyt. Olisi ihanaa olla kavereiden kanssa pitkästä aikaa, mutta milloin? Minun ja Tonin pitää remontoida kotiamme aina kun se kummallekkin sopii, mutta koska Toni käy vielä töissä ja minä en, joudun siis olemaan paljon yksin. Silloin voisin ehkä ehtiä tavata kavereitakin! Mutta sitten minulle iski kaamea nälkä joten menin tutkimaan jääkaappia. Löysin kaapista Tonin tekemää kanasalaattia. Syötyäni pesin vielä rypäleitä ja menin lukemaan kirjaa. Pian rypäle kulho olikin jo tyhjä, hups. Lisääntyykö napostelu raskauden aikana, sitäkään en tiedä, mutta minusta tuntuu että minun kohdallani on niin. Mitin hetken mitä sitä voisi tehdä. Päätin käydä postilaatikolla. Postissa oli kaksi kirjettä, Victorialta ja Audreyltä. Victoria kertoi kirjeessään poikansa ristiäisistä, Audrey taas onnitteli kaksosten saamisesta. Kirjoitin Audreylle vastaus kirjeen, vein sen postitoimistoon ja tulin takaisin. Tulipahan ainakin lenkkeiltyä vähän. Menin sohvalle makaamaan ja laitoin korvanapit korville ja musiikin melkein täysille. Musiikki vei ihanasti ajatukseni muualle ja sain rentoutua rauhassa. Lopulta jopa nukahdin. Heräsin kovaan potkaisuun ja huusin sen takia kovaa. Toni tuli heti luokseni ja kyseli kaikkenlaista. En ollut kuullut kun hän oli tullut töistä kotiin. Selitin hänelle ainakin kymmenen kertaa että se oli vain pieni ja vaivaton potkaisu, jota ei melkein edes tuntenut, liioittelin ehkä hiukan sillä se oli kyllä aika kovaa potkaistu niin pieneltä vauvalta... tai vauvoilta oikeastaan. Oli ihan hyvä herätä siihen sillä sitten meidän olikin jo lähdettäväkin ultraan. Tänään saisimme tietää vauvojen sukupuolet jos he eivät ole jotenkin oudoissa asennoissa. Ilmoittaudumme taas tiskille ja menimme penkeille istumaan. Lääkäri kutsui meidät pian sisään ja käski heti mennä makuulle. Hän kertoi että makaaminen ja istuminen voi olla jo vaikeaa, koska silloin nämä kaksi alkavat liikkua. Hän levitti taas kylmää geeliä vatsani päälle ja alkoi tutkia melkein heti. Emme ehtineet nähdä sukupuolia, koska näyttö meni juuri silloin rikki. Aina minulla sattuu olemaan huono tuuri. Onneksi kuvat olivat sentään tallentuneet koneelle, mutta niiden latauksessa menee sen verran aikaa että lääkäri lupasi soittaa minulle heti kun saa tiedon selville. Sanoin hänelle että saakin sitten soittaa heti, oli sitten keskiyö tai ei. Lääkäri myös kertoi ennen lähtöämme että vauvat tuntevat ja kuulevat jokaisen liikkeeni ja minä heidän. Jännittävää. Kotona aloin todellakin tuntemaan heidän liikkeitään. Välillä tuntui että heillä olisi ollut jokin nyrkkeily ottelu menossa, niin paljon se sattui. Tovottavasti he ovat sitten tulevaisuudessa kavereita eikä mitään vihamiehiä, jotka tappelee vaan. Mutta siihen ikään heillä on vielä pitkä aika. Nyt kun kummatkin meistä oli samaan aikaan kotona aloimme valmistelemaan lastenhuonetta. Koska emme tiedä vielä sukupuolia emme voineet maalata seiniä. Hioimme kuitenkin ne ja imuroimme pölyt pois. Koska meillä oli vielä sen jälkeen runsaasti aikaa päätimme mennä remontoimaan uima-allas huonetta. Saimme sen sisustusta vaille valmiiksi, laitoimme jopa vedetkin altaaseen. Minun oli heti mentävä pukemaan bikinit ja pulahtaa uimaan. Uiminen rauhoitti sekä minua että vauvoja. He ilmeisesti pitivät siitä. Noustuani vedestä näin itseni peilistä, aloin nauramaan kovaan ääneen. Näytin niin pöhköltä, jopa Toni nauroi minulle nähdessään minut. Bikinit ja raskausmaha sopivat niin hyvin yhteen minulla. Menin kuivaamaan itseni nauraen vieläkin itselleni. Sitten puin pikaisesti lökärit ja ostamani paidan päälle. Sitten kännykkäni soi taas, tällä kertaa langan toisessa päässä oli Katie. Katie oli minun paras ystäväni kotiseudullani, en tiedä olemmeko vieläkin niin hyviä kavereita, mutta toivon että olemme. Katie soitti minulle, koska Eric oli jättänyt hänet, eikä hän tiennyt ketään muutakaan kenelle kertoa asiasta. Meillä oli ennen sopimus että kerromme kaikkein tärkeimmät asiat ensimmäiseksi toisillemme ennen kuin muille. Sopimus näytti olevan voimassa hänen mielestään. Siispä kerroin että olen juuri tullut raskaaksi ja olen juuri mennyt kihloihin enkä ole kertonut vielä kenellekkään muulle. Valehteleminen tuntui pahalta sydämmessä asti. Ei ole minun tapaista valehdella, ei ainakaan ystäville. Hän onnitteli, mutta kuulosti surulliselta. Kysyin tietysti syytä siihen miksi Eric oli kehdannut jättää noin kauniin ja rehellisen tytön. Katie kertoi että hän oli ollut samaan aikaan toisen kanssa jo pitkään, mutta ei ollut itse huomannut sitä. Hänestä tuntui varmasti tyhmältä. Minä taas tunsin suurta vihaa Ericiä kohtaan varsinkin kun Katie mainitsi hänen nyt olevan Laurenin kanssa. Minä itse olen ollut kuukauden Ericin kanssa joskus kaksi vuotta sitten ja silloinkin hän jätti minut Laurenin takia. Puhuimme puhelimessa noin tunnin ehkä puolitoistakin. Viimein puhelun loputtua pääsin vihdoin syömään Tonin tekemää ruokaa. Onneksi minulla on kaikki hyvin eikä niin kuin Katiella. Ruuan jälkeen olin niin väsynyt että minun oli pakko päästä nukkumaan. Toni jäi vielä katsomaan jotain jääkiekko matsia, joka ei kiinnostanut minua lainkaan.

Vastaus:

Mielettömän suloinen merkintä! Saat tästä 1000 citykolikkoa. Onneksi olkoon teille on tulossa tyttö ja poika. ;)

+Poikaystävämerkintä

♥ City Dream

Nimi: Victoria

11.02.2012 12:59
Tämä päivä on ollut yhtä hullun myllyä! Nimittäin pikkuisen ristiäiset olivat tänään. Vanhempani myöhästyivät lennoltaan tänne, joten he eivät meinanneet ehtiä ristiäisiin, onneksi he kuitenkin tulivat, ja vielä itse asiassa etuajassa. Äitini oli koko aamupäivän vauvan kimpussa, ja hoisi häntä oikein mielellään, joten minulla oli aikaa hoitaa ristiäisten viimeisetkin järjestelyt. Luin nopeasti vielä vieraslistan läpi jossa luki: Rikun suvusta tulossa: Vanhemmat, isovanhemmat, veli, 2 enoa, täti, kummitäti ja –setä, 19 serkkua ja 3 kaveria. Victorian suvusta tulossa: vahemmat, isovanhemmat, 4 enoa, 1 setä, 7 tätiä, 32 serkkua, kummitäti ja –setä, 7 kaveria. Yhteensä 74 vierasta. Kaikki olivat ilmoittaneet että he pääsevät, ei ehkä olisi pitänyt kutsua ristiäisiin noin paljon vieraita, häihin sitten kaksi kertaa enemmän=D

Ristiäiset sujuivat rauhallisissa tunnelmissa, lapsen kummeiksi lupautuivat Serana ja Joonas. Juuri kun pojan päätä kasteltiin vedellä hän alkoi itkeä ja minun olisi tehnyt niin kovasti mieli mennä hyssyttelemään häntä, mutta hillitsin itseni. Kaikkia varmasti kiinnostaa, mikä lapsen nimeksi tuli, noh, Tällä hetkellä perheeseeni kuuluu Riku ja Vili. Eihän Vili mikään kovin erikoinen nimi ole mutta luin sen jostain naisten lehdestä ja rakastuin nimeen täysin! Se kuulosti jotenkin söpöltä. Saimme myös aivan ihania ristiäislahjoja! Kaikilta tuli tietysti kukkia ja lahjaksi tuli pieni hopeinen soittorasia, johon saa kiinnitettyä valokuvan, pehmopupu, hopealusikka (jota en oikein ymmärrä=D) jne.

Lähdimme Rikun ja Vilin kanssa kotiin, vanhempani änkesivät myös mukaan, joten täytyi sitten heille keittää kahvia, eihän se mitenkään vaikeaa ole, en vain osannut käyttää uutta kahvinkeitintämme, joten he joutuivat itse keittämään kahvinsa. Tietenkään meillä ei ollut pullaa, jota äitini haluaa joka hemmetin kerta syödä kun juo kahvia, joten jouduin lähtemään kauppaan, ostin ihan vain piruuttani kaupan halvinta pullaa=p Olen erittäin ilkeä ihminen.

Vanhempani meinasivat jäädä luoksemme yöksi, mutta onnistuin saada heidät taivuteltua menemään yöksi hotelliin, sillä minun ja Rikun piti suunitella häitä, tosin siitä ei tullut mitään, Riku olisi halunnut vaaleansinisen teeman ja pinkin. Mutta aion pitää kannastani tiukasti kiinni. Riku voi hommata sinisen paidan hääpukuunsa=D Sekä vähän väliä piti käydä joko syöttämässä tai hyssyttelemässä Viliä. Nukkumaan ääsin menemään vastan kolmelta yöllä! Riku tuli vähän minun jälkeeni sillä halusi välttämättä katsoa tv:stä Super Bowlia, jota tuli suorana lähetyksenä.

Vastaus:

Ihana merkintä, suloinen nimi! ;) Saat 420 citykolikkoa.

+Ikäaste

♥ City Dream

Nimi: Lynette

11.02.2012 12:36
Tänään oli todella hauska päivä.
Aamulla olin vielä hieman flunssainen mutta päätin etten tänään vain kyhjöttäisi kotona. Kuljin olohuoneen poikki aamutakissani ja keitin unenpöpperöisenä teetä. Juotuani sen soitin kavereilleni ja kysyin heiltä haluaisivatko he tulla kanssani kahville. Serana vastasi, ettei voinut sillä oli raskaana eikä voinut tulla. Victorialla taas oli vauva jo eikä hän kerennyt tulla kiireiltänsä. Bellakin oli raskaana, ja muutenkin ehkä vähän liian väsynyt tulemaan. Rose oli ilmeisesti kiireinen kun ei vastannut puhelimeen oten päätin lähteä yksin kahville. En antanut pienten vastoin käymisten häiritä minun päivääni.
Kahvilassa sitten istuskelin. Tilasin suklaamuffinsin pähkinäisellä täytteellä. Luin juuri sanomalheteä kun takaani kuului ääni:
-Anteeksi, voisikohan tähän istuutua?
Näin Mican ja sanoin:
-Tietty, kiva saada vähän seuraa.
Mica hymyili ja tilasi itselleenkin muffinsin. Kysyin tykkääkö hänkin siitä. Hän sanoi luottavansa minun makuuni. Se oli ihanaa kuultavaa. Juttelimme pitkään ja sitten menimme kävelemään. Minulla oli kylmä ja MIca kietoi kätensä ympärilleni. Olin onnelinen ja hymyilin hänelle. Hänen seurassaan oli niin ihanan rentoa eikä tarvinnut esittää ketään muuta.
Illalla kotona sain Micalta viestin:
Kiitos ihanasta päivästä!
Vastasin hänelle:
Kiitos itsellesi!
Sen jälkeen menin hymyillen nukkumaan.
11.2
Anteeksi etten ole kirjoitellut paljoakaan...

Vastaus:

Hienoa, saat 120 citykolikkoa :)

+Poikaystävämerkintä

♥ City Dream

Nimi: Annabella

11.02.2012 10:03
" Rakkahin päiväkirja,
Olen hieman surullinen, sillä kaksi ystävistäni on raskaana ja
he ovat kihloissakin.
Minulla taas ei ole ketään, paitsi Daniel, muttei hän ole minun poikaystäväni.
En tiedä edes mikä hän on, onko hän ystävä vai tuttu? Vai vain hyvänpäivän kaveri?
Miksi pojat ovat niin monimutkaisia? Miksi MINÄ olen niin monimutkainen?"
Suljin päiväkirjan ja turhautuneena heitin sen lattialle.
Turhamaisuuden kyyneleet pyrkivät silmiini, mutta räpyttelin ne pois.
Eihän heti aamusta saa itkeä, se tuo huonoa onnea.
Nousin sängyn lämmöstä ja puin päälleni.
Vaatteni alkoivat kyllästyttää minua.
Tänään lähden kyllä shoppailemaan, ajattelin.
Mutta kenet kutsuisin?
Serana ja Bella olivat raskaina, joten heitä en halunnut rasittaa turhaan.
No entäs Rose?
Heti seuraavassa sekunnissa lähetin Roselle viestin, jossa kysyin häntä kaupungille.
Hän vastasi melkein heti että ei pääsisi.
Masennuin, mutta sitten muistin Danielin.
Mutta olisiko minulla pokkaa, siis kun minähän vasta tajusin että olin ihastunut Danieliin.
Lopulta menetin hermot kanssani ja nostin kissan pöydälle, otin itseäni niskasta kiinni, potkaisin itseäni persuuksiin jne.
Otin puhelimen pöydältäni ja soitin Danielille. Puhelin piippasi kerta toisensa jälkeen, kunnes Danielin pehmeä ääni vastasi puhelimeen: " Moi tyttö. Mitäs? "
Epäröin hetken ja vastasin sitten: " Hei Daniel. Olisko siulla vapaata tänää...ööm.. jossai tunnin päästä, vapaata? ". Hetken ajan puhelimesta ei kuulunut mitään, aloin jo epäilemään että Daniel oli lopettanut puhelun.
Hän kuitenkin vastasi hetken päästä:" Ensinnäkin:sanoin vapaata kahdesti ja toisekseen: minne mennään? " Naurahdin, ehkä hieman hermostuneena ja jatkoin nopeasti:"Siis kun mä oisin menossa shoppailemaan, enkä haluais mennä yksin. Mutt ei sun tietenkään oo pakko tulla, kunsiis sähän oot poika ja pojat ei tunnetusti tykkää shoppailla, varsinkaan tyttöjen kanssa. Muttsiis aattelin silti kysyy sua, kun kukaan muu ei pääse ja ois ihan kiva mennä sun kanssa, kun sä siis oot... " Jätin lauseen lopun leijumaan ilmaan ja henkäisin, sillä selittäessäni happi oli alkanut loppua.
Hetken oli jälleen hiljaista ja sitten Daniel rupesi nauramaan: "Vouvou, hengitähän välillä tyttö. Kyllä minä voin lähteä, vaikka olenkin poika. En kylläkään viihdy kauan vaatekaupoissa, joten meidän pitää käydä ainakin kahdessa paikassa jossa minä haluan käydä. " Sitten Daniel naurahti ja lopetti puhelun.
Hymy karehti pakostakin huulilleni. "Jesjesjesjesjes!", huusin ja pompin kuin mikäkin pikkukakara innoissaan karkkikauppaan pääsystä.
Sitten rauhoitin itseni ja kaaduin sängylleni, suljin silmäni ja hymyilin kuin mikäkin idiootti.
Mutta sitten heräsin: Entäs työ?!? En voisi kutsua Seranaakaan sijaiseksi, sillä hänhän oli äitiyslomalla.. Mitä minä nyt tekisin? Sitten keksin: soitin pomolleni, jonka nimi oli Karen, ja kysyin häneltä jos joku voisi tuuramaan minua, sillä olin kipeä ( ei pienistä valkoisista valheista olisi haittaa ja voisin myöhemmin tehdä ylitöitä.) Hän sanoi että voi itse, ja että toivottavasti olinkin oikeasti kipeä, muuten saisin potkut.Vakuutin hänelle että olin varmasti kipeänä. Jos jäisin kiinni, olisin pahassa pulassa.
Mutta kun minä en jäisi kiinni ja jos jäisin, hankkisin uuden työpaikan tai vakuuttaisin pomon siitä, että olin paras mahdollinen työntekijä, jos hän sallisi minun jäädä. Vaivuin kuitenkin ajatuksiin työpaikastani niin syvälle, että minun täytyi laittaa työpaikkaa koskevat ajatukset päässäni olevaan laatikkoon (Tiedän, kuulostaa hullulta, mutta niin minä teen vaikeille,surullisille ja kamalille ajatuksilleni. Avaan vain laatikon ja suljen ajatuksen sinne.)
Sen jälkeen heräsinkin ajatuksistani ja katsoin kelloa: MINULLA OLI KESTÄNYT PUOLI TUNTIA AJATELLA! Miten niin pitkään voi kenelläkään kestää ajatella.
Sitten ajatukseni kirkastuivat: Minulla oli enää puoli tuntia valmistautua kaupungille. Nousin sängyltä ja nopeasti menin pukemaan, meikkaamaan ja harjaamaan hampaani.
Puin päälleni raitatoppini ja satunnaiset housut.
Sitten varovaisesti meikkasin silmäni ja laitoin mansikanpunaista huulipunaa.
Laitoin hiukseni mahdollisimman hyvin, olinhan menossa IHASTUKSENI kanssa shoppailemaan, vaikkei IHASTUKSENI sitä tiennytkään. Siis sitä ihastus-kohtaa.
Pesin hampaani valkaisevalla hammastahnalla ja olin valmis.
Pakkasin viellä ikivanhaan laukkuuni puhelimen, avaimet, kalenterini sekä 800 citykolikkoa, jotka olin saanut osallistuttuani erääseen kampanjaan.
Laukku alkoi ratketa liitoksistaan laitettuani kaikki ne tavarat sinne.
Täytyisi ostaa ainakin uusi laukku.
Otin viellä mp3:seni, vuodelta keppi ja kivi, ja laitoin musiikin soimaan.
Soimaan pärähti Pitbullfarm - Lovesong.
Räväkkä, mutta kertoo silti rakkaudesta, hyvä valinta.
Lähdin hymyssäsuin kävelemään ovesta ulos ja lukitsin oven perässäni.
Kadulle päästyäni aurinkoinen biisi Jukka Poika - Kiitollisuutta (feat Raappana) rupesi soimaan ja tulin heti iloiseksi, vaikken kuunellutkaan sanoja kuuntelin melodiaa ja laulajan soinnukasta ääntä.
Hymyillen kävelin ostoskeskusta päin, mutta sitten muistin etten ollut sopinut tapaavani Danielia missään, joten kaivoin puhelimen laukustani ja soitin Danielille. Puhelin piippasi varattua. Huokaisin ja jatkoin kävelemistä ostoskeskukselle päin. Kappale loppui ja soimaan rupesi Michael Jackson - Remember The Time. Sekin oli romanttinen, miten minulla oli näin paljon romanttisia kappaleita?
Kävelin tanssien kohti ostoskeskusta.
Pääsin kahvilalle asti kun surullinen kappale Birdy - Shelter rupesi soimaan ja minä rupesin ajattelemaan surullisia.
Kappaleen ollessa lopuillaan huomasin Danielin, kun hän koputti olkapäätäni, ja hän katsoi minua hieman kysyä. Kyyneleet olivat ilman lupaa ruvenneet valumaan silmistäni, onneksi minulla oli vedenkestävää mascaraa. Niiskaisin surullisesti halasin Danielia. Siinä olimme hetken, Daniel kädet levällään, minä niiskuttamassa hänen paitaansa litimäräksi. Sitten hän laski hellästi kätensä ja rutisti minua hellästi kiinni itseensä.
Sitten tajusin mitä olin tekemässä ja kiskaisin itseni vapaaksi, tai niin ainakin yritin, sillä yritykseni ei onnistunut ja jotenkin kävi niin että olimmekin lattialla makaamassa päällekäin. Katsoimme hetken toisiamme silmiin ja minä punastuin, kunnes olin punainen kuin tomaatti. En pystynyt mitenkään nousemaan, kunnes heräsin haaveistani ja nousin äkisti Danielin päältä kolauttaen pääni pöydän reunaan.
"Auts! Koski. ", minä valitin. Nostin kuulokkeet ja mp3:seni lattialta ja punaisena haparoin laukkuani ja tungin ne sinne.
Daniel nousi ylös ja emme kumpikaan katsoneet toisiamme.
Lähdin kävelemään kahvilalta ostoskeskukselle toivoen Danielin seuraavan minua.
Ja niin hän seurasikin. Suuntasin suorinta tietä vaatekaupan naistenvaate osastolle. Kun kokeilin vaatteita Daniel odotti vastuullisesti ja kärsivällisesti pukukopin ulkopuolella. Mutta kun esittelin Danielille vaatteita, Danielin hymyillessä, huomasin pomoni kävelevän kohti pukukoppeja. Hätäännyin ja hyppäsin äkkiä takaisin pukukoppiin, vetäen Danielin tietysti mukanani.
"Ensimmäistä kertaa" Daniel puhui: "Hei Annabella, ooksä seonnu tai jotai?" Nostin sormen hänen huulilleen, punastuin sitten ja otin sormen pois hänen huuliltaan. "Se oli mun pomo, mä oon vaikeuksissa jos se löytää mut. Joten turpa tukkoon.", minä tiuskaisin melkein äänettömästi.
Daniel hymyili tietäväisesti sekä hieman omahyväisesti.
Katsoin itseäni peilistä, näytin kyllä aika hyvältä, varsinkin Danielin vieressä.
Punastuin, kun muistin että olin ihastunut Danieliin.
Sitten mieleeni juolahti kaikki hauskat asiat, jotka olin kuullut ja pidättelin naurua, pomoni oli juuri kävelemässä kopin ohi.
Sitten, yllätyksekseni: Daniel suuteli minua! Eikä nyt puhuta mistään pikku pususta poskelle vaan oikeasta suusuudelmasta! Olin seitsemännessä taivaassa.
Suudelma kesti vain pari sekunttia, mutta minä janosin uusia suudelmia.
Danielin huulet olivat niin pehmeät ja niinniin... miten sen nyt voisi kuvailla?.. sanoinkuvaamattoman suudeltavat. Tiedän, kuulostaa oudolta, mutta aivoni muuttuivat mössöksi suutelun jälkeen. Minä punastuin, mutta en onneksi yhtä punaiseksi kuin tomaatti. ”Noin sinä et enää meinaa revetä”, Daniel sanoi ja hymy katosi huuliltani. Hän oli tehnyt sen vain etten paljastuisi.
Daniel kurkisti verhosta ulos ja ilmoitti että reitti oli selvä.
Ostin paljon kaikenlaisia vaatteita, sekä uuden laukun ja Daniel kantoi muovipussejani hyvin herrasmiesmäisesti.
”Nyt mennään sitten minne minä haluan.”, Daniel tokaisi. ”Eikös me niin sovittu?”
Minä vain nyökkäsin ja selvisi että olimme menossa elokuviin, katsomaan jotain ihme toimintaleffaa. Daniel maksoi, vastusteluista huolimatta, minun ja oman lippunsa. Jätin ostokseni säilytykseen hieman epäilevästi, mutta unohdin elokuvan alettua ne ostokset. Elokuva ei onneksi ollut pelkästään jotain räiskimistä, vaan siinä oli myös onnetonta rakkautta. Itkin joissakin onnettomissa kohdissa, mutta tällä kertaa en antanut Danielin nähdä kyynelien valuvan noroina poskiani pitkin. Elokuvan loputtua otin ostokseni säilytyksestä ja lähdimme Danielin kanssa eri suuntiin.
Kotona ajattelin Danielia. Sitä kuinka hän oli suudellut minua sovituskopissa, sitä miten hän oli ollut usein apunani ja sitä kuinka hän oli lohduttanut minua ollessani surullinen.
Voi kunpa Daniel olisi minun, huokaisin ja kosketin huuliani ja luulin hetken ajan viellä tuntevani Danielin huulet omillani. ♥

- - - - - - - - - - - - ♥

Että sellaista tällä kertaa :)
Saattoi kylläkin tulla vähän liian pitkä :)

Vastaus:

Mielettömän hyvä merkintä! Saat tästä 1000 citykolikkoa =)

+Poikaystävämerkintä

♥ City Dream

Nimi: Victoria

10.02.2012 15:36
Minulla on ollut monta jo monta päivää kauhea kiire, sillä on ristiäiset suunnitteilla, ja häitäkin ollaan Rikun kanssa suunniteltu;) Tänään kävimme ostamassa hääkakkuihin erikoistuneesta leipomosta hääkakun. Tai no, emmehän me sitä vielä ostanee mutta tilasimme. Seuraavaksi matkamme jatkui hääliikkeeseen jossa teetimme minulle todella kauniin häämekon ja Rikulle hommasimme tietysti hääpuvun, jossa hän näyttää oikein komealta. En malta odottaa, jotta saan mekon kotiin ihasteltavaksi, ja mahdollisimman pian päälle pantavaksi. Ostimme myös tietysti V... Voi herran jestas! Meinasin paljastaa pienokaisen tulevan nimen! Kerron sen vasta ristiäisten jälkeen, mutta siis, ostimme vauvalle todella pienen kokoisen puvun häihimme. Se puku näyttää aivan kuin se olisi tehty nukelle! Ristiäisiin puemme hänelle Rikun vanhan ristiäispuvun.

Ostoksien jälkeen oli meidän pakko lähteä kohti kotia, sillä oli jo vauvan päiväunien aika. Kotona vein hänet ensimmäisenä nukkumaan sänkyynsä, jonka jälkeen minulla oli rutkasi omaa aikaa sillä Riku laittoi ruokaa. Päätin lähteä laskettelemaan. En ole melkein vuoteen lasketellut, joten oli jo aikakin käydä hieman taitoja testaamassa City Dreamin rinteessä. Kun saavuin sinne, ihmetyksekseni siellä ei ollut kuin pari ihmistä minun lisäkseni. No, olihan kello vasta kaksitoista joten suurin osa ihmisistä oli vielä töissä, ja lapset koulussa. Vaihdoin nopeasti kenkäni laskettelumonoihin ja vetäisin sukset jalkaan. Sauvat olin unohtanut kotiin, joten piti sitten ne vuokrata. En olisi uskonut että laskettelukypäräni mahtuisi vielä päähäni, mutta se mahtui! Minun ei tarvinnut jonottaa lainkaan hississä, sillä olin sillä hetkellä ainut ihminen joka siihen oli menossa. Pian huomasin seisovani valtavan kokoisen rinteen huipulla. Ajattelin että ei kai muukan auta, kuin laskea alas. Se oli ihanaa! Osasin sentään vielä lasketella! Laskin varmaankin miljoonasti kunnes tajusin että minun pitäisi kaiketi lähteä kotiin.

Kotona, oli Riku laittanut todella hyvää ruokaa! Söin nopeasti sillä pitihän lapsikin ruokkia, tosin kun olin ruokkinut vauvan, hän nukahti taas, joten päätin mennä kolaamaan lumet mitä oli koko päivä satanut. Kolattuani lumet oli selkäni todella kipeä joten päätin mennä suoraan sohvalle makaamaan ja otin särkypillerin. En taida taas vähään aikaan kolata lumia pois!

Tästä tuli nyt vähän lyhyt=3

Vastaus:

Odotamme häitä ja ristiäisiä innolla! Hyvä merkintä, saat 400 citykolikkoa =)

+Ikäaste

♥ City Dream

Nimi: Bella

08.02.2012 17:56
16. päiväkirjamerkintä...

Heräsin todella huonovointisena. Päässä tuntui jokin outo paine ja vatsaan koski. Kävin pari kertaa vessassa oksentamssakin. Toni nukkui vielä, joka oli hassua, koska oli jo tottunut siihen että minä heräisin viimeisenä. Työni alkoi vasta kymmeneltä ja kello oli seitsemän. Minulla siis oli runsaasti aikaa tehdä mitä huvitti. Ajattelin että pieni kävelylenkki voisi tehdä hyvää pitkästä aikaa, se saattaisi auttaa huonoon vointiinikin. Menin pukemaan lenkkivaatteita kun Toni heräsi. Hän katsoi minua hölmistyneen näköisenä ja tuli kysymään miksi minä olin jo valveilla. Vastasin että haluan käydä lenkillä pitkästä aikaa. En maininnut huonosta olosta mitään etten huolestuttaisi häntä turhaa. Toni halusi ehdottomasti mukaan joten suostuin. Emme syöneet aamiasta vielä, koska on mukavampi juosta tyhjällä vatsalla kuin täydellä, tai onhan siellä tavallaan jo jotain, mutta ei sentään mahalaukussa. Ajattelimme mennä noin tunnin lenkin, mutta minua alkoi sattua vatsaan ja oksettamaan. Oli pakko pysähtyä ja oksentaa tien sivuun. Toni pelästyi ja juoksi luokseni. Sanoin heti, ennen kuin hän ehtisi sanoa mitään että kaikki oli kunnossa ja että voimme jatkaa. Se ei ihan tainnut mennä läpi. Tonin mielestä minun pitäisi mennä nyt kotiin lepäämää hetkeksi, koska näytin kuulemma niin kalpealta. Suostuin pitkän väittelyn jälkeen, eikai siitä haittaakaan voisi olla. Kotona mietin hetken uskaltaisinko syödä jotain. Lopulta päädyin siihen tulokseen että minun on pakko, eihän muuten mahassani oleva uusi alku saisi muuten mitään ravintoa. syötyäni menin pukemaan työvaatteeni, koska sinne nyt ainakin aioin mennä jos jonnekkin. Muuten meillä voisi loppua rahat kesken ja se ei olisikaan sitten niin kiva juttu. Töissä oli tänään ruuhkaa jo heti saavuttuani sinne. Minulla oli vielä vähän huono olo, mutta oli se aamuun verrattuna helpottunut huomattavasti. Ruoka tauolla huomasin että Maria oli tullut takaisin töihin ja ilman keppejä vielä. Kysyin häneltä miten hänen jalkansa voi, ihan hyvin kuulemma. Kerroin Marialle raskaudesta, kihloista ja siitä että minulla on tänään ensimmäinen ultraäänitutkimus. Maria onnitteli minua ja kertoi että hän ei vielä näin nuorena aio hankkia lapsia. (Maria on siis saman ikäinen kuin minä...) Kerroin että minunkin kohdallani se oli tavallaan puolivahinko, mutta tulemme varmasti pitämään hänestä hyvän huolen ja rakastamaan paljon. Ruokatauon loputtua menin taas ahertamaan toisten hiuksien parissa ja välillä olin kassalla tai siivosin. Phuuh, vihdoin rankka työpäivä oli ohi. Menin bussilla kotiin, koska Toni oli minun autolla liikkeellä. Tänään minulla ei ollut ratsatusta, enkä muutenkaan olisi millään jaksanut mennä sinne. Tahdoin vain olla hetken rauhassa ja pohdiskella asioita. Pohdin pääasiassa minkälaista on olla raskaana ja entä sen jälkeen. Voisin toki mennä kyselemään sitä Victorialta tai Seranalta, mutta en tiedä viitsinkö mennä häiritsemään heitä tyhmillä kymyksilläni, joten menin nettiin etsimään tietoja. Löysin sieltä mm. mitä ei saa/kannata syödä raskaana, osan tiesin tietysti ennestäänkin, löysin myös vinkkejä huonon olon ja kipujen lieventämiseen. Kirjoitin vähän muistiin niitä, sillä niistä on varmasti hyötyä jossain vaiheessa, jos sitten edes toimivat. Lopulta kuulin myös Tonin saapuvan töistä. Meillä ei ollut enää kauheasti aikaa ultran alkamiseen joten lähdimme samoin tein ajamaan sairaalaa kohti. Ilmoitimme tiskille että olemme saapuneet. Odottelimme odotushuoneessa ehkä noin kymmenen minuuttia ennen kuin meidät kutsuttiin sisään. Lääkäri kyseli ensin vointiani ja käski sitten mennä makaamaan sairaala sänkyyn tai mikä sitten ikinä onkaan, mutta kumminkin. Sitten hän kaivoi työpöytänsä laatikosta valkoisen tuubin ja laittoi sieltä kylmältä tuntuvaa geeliä vatsani päälle ja alkoi pyöritellä jotain kapulaa vatsan päällä. Hän pyysi meitä katsomaan tyhjää ruutua. Pian ruutuun ilmestyikin jotain mustaa ja valkoista, joka liikkui. En ensin saanut mitään selkoa kuvasta, mutta sitten kun katsoin vähän tarkemmin ja lääkäri näytti vauvan "ääriviivoja" ymmärsin jotain. Se oli jotenkin niin koskettavaa. Mahassani siis eli ihan oikeasti vauveli. Olisin voinut tuijottaa ruutua ikuisuuden, mutta lopulta lääkäri otti sen pois ja pyyhki geelit paperilla. Lääkäri näytti miettivän jotain hyvin pitkään. Olimme Tonin kanssa hiljaa katsoimme häntä epävarmoina. Pian hän heräsi ajatuksistaan ja kyseli muutamia kysymyksiä. Ajan loputtua hän antoi meille kuvan jota voisimme näyttää sitä tutuille jos haluamme. Toivon hartaasti että hän mietti jotain omia asioita eikä minun mahassani köllivää mönttiä. Ajoimme sairaalasta suoraa kotiin. Kotona soitin ensimmäiseksi äidille ja kerroin että olen nyt Tonin kanssa kihloissa ja että äidistä tulisi myös pian mummo. Äiti otti asiat positiivisesti, kuulosti hieman että hän olisi ollut myös innoissaan, ken tietää. Sitten kävin vielä hakemassa postin. Postia oli tullut tavallista enemmän, suurin osa oli onnittelu kirjeitä. Sain myös lahjat Seranalta ja Victorilta. En keksinyt niille vielä paikkaa, joten vein ne yöpöydälleni odottamaan lastenhuoneen valmistumista. Kylläpä tieto leviää nopeasti täällä, ihan hyvä asia, ei tarvitse aina olla kertomassa kaikkea. ;) Kirjoitin kaikille ystävilleni nopeasti kiitoskirjeet ja vein ne postitoimistoon. Kotiin tultuani tuoksui talossa ihanalta, Toni oli hakenu pitsan meille iltaruoaksi. Syötyämme menin vaihtamaan pyjaman päälle. Huomasin samalla että mahani on jo vähän kasvanut! Ihanaa, en malta odottaa varsinaista H-hetkä! Nyt täytyy kuitenkin malttaa olla kärsivällinen. Lopetelen nyt kuitenkin tältäpäivältä ja menen nukkumaan. Ehkä kohta saamme lastenhuonettakin remointoitua.

Vastaus:

Mielettömän upea merkintä! Onnea, teille on tulossa kaksoset! =) Saat tästä 950 citykolikkoa.

+50 citykolikkoa
+Työmerkintä, poikaystävämerkintä

♥ City Dream

Nimi: Bella

07.02.2012 18:01
15. päiväkirjamerkintä...

Tämä, siis juuri tämä päivä on ollut paras päivä täällä City Dreamissa, tai ehkä jopa koko elämässäni!? Aamu oli ihan normaali. Heräsin, puin, pesin kasvot, laitoin hiukset ja meikit hyvin ja söin aamiaiseksi Tonin tekemiä lämpimiäleipiä. Sitten menin töihin autolla. Töissä oli tänään hiljaista, eikä minulla oikein ollut tekemistä. Minulla oli "jopa" kaksi asiakasta hoidettavana. Loppuajan luin sitten vain kirjaa, aamunkoita. Olen lukenut kirjan ainakin kymmenen kertaa, mutta aina se jaksaa innostaa minua lukemaan eteenpäin ja eteenpäin. Töissä huomasin myös että menkkani on pahasti myöhässä. Päähäni tuli mieleen tuolta jostain alitajunnasta että voisin olla raskaana. Ajattelin ensin että ehkä se vain on toiveajattelua, epäsäännöllisyyshän on ihan normaalia... paitsi minulle. Siitä asti kun ne ovat alkaneet ovat ne olleet ihan säännölliset. Päätin tehdä töiden jälkeen raskaustestin. Kävin siis ostamassa sen puikon apteekista. Minua vähän nolotti mennä ostamaan se, varsinkin olen vasta näin nuori. Ajoin kotiin ja tein testin vasta siellä. Tulos näytti positiivista. Olin ensin innoissani, mutta sitten mieleeni tuli kaikenlaisia ajatuksia. Entä jos Toni ei pitäisi ajatuksesta, entä jos saan keskenmenon tai raskaus menee muuten mönkään, mitä jos masennun raskauden aikana tai sen jälkeen, entä mitä äiti mahtaa ajatella? Samaan aikaan Toni saapui töistä. Vaikka olenkin hyvin itsevarma luonteeltani en uskaltanut mennä heti sanomaan asiasta hänelle. Menin sohvalle lukemaan kesken jäänyttä kirjaani siksi aikaa kun Toni saisi ruoan valmiiksi. Okei, kyllä minä häntä nyt vähän siinä autoin, mutta en paljoa. Kun ruoka oli valmista ja aloimme syömään päätin ottaa asian puheeksi. Kerroin kaiken ja hän kuunteli korvat höröllä. Tuli pitkä hiljaisuus. Minua jännitti mitä hän sanoisi. Ihmettelen vieläkin hänen reaktiotaan. Hän nousi ja tuli innoissaan luokseni. Otti minut syliinsä ja nosti ilmaan ja huusi että se olisi aivan mahtavaa. Näytin varmaan järkyttyneeltä kun hän laski minut alas ja kysyi oliko minulla kaikki hyvin. Sanoin tietysti että on ja että luulin vain reaktion olevan päinvastainen. Toni hymyili ja sanoi että on aina halunnut perustaa perheen. Juttelimme muutakin aiheesta, esim. siitä mitä kummatkin on mieltä siitä että olemme näin nuoria sekä mm. raskauden hyviä ja huonoja puolia. Sitten minun oli lopulta lähdettävä ratsatus tunnille. Toni vei minut sinne, koska ei hän ei antanut minun ajaa, vaikka toistaiseksi se oli vielä helppoa. Kun vähän eteenpäin mennään siitä voi tulla vaikeaa ison mahan ja kipujen vuoksi, mutta en mieluusti ajattelisi niitä nyt. Ratsastus tunnilla saimme itse päättää mitä tekisimme, koska meillä oli sijainen. Minä päätin mennä herjoittelemaan esteitä, nyt kun vielä siihen pystyn. Tunti loppui minusta ihan liian pian. Tunti oli kertakaikkiaan ihana. Se vei ajatukseni muualle, kun keskityin esteisiin ja kun katselin Daisya jouksemassa niityllä kaveri hevostensa kanssa. Toni haki minut jälleen, koska ei antanut minun edelleenkään ajaa autoa. Hän ei halu vaarantaa tulevan lapsemme henkeä, vaikka tuskimpa hän nyt kauhean kehittynyt vielä on. Kotiin päästyämme huomasin oven edessä olevan paketin. Nostin sen. Se oli ystävältäni Seranalta. Menin sisälle ja avasin paketin. Paketissa oli kaksi ihanaa sydän leivosta ja kirje. Luin kirjeen ja menin tekemään heti vastaus kirjettä. Kirje jäi vähän kesken kun Toni tuli luokseni ja sanoi vievänsä minut ravontolaan raskauden kunniaksi. Sanoin ettei nyky elektroniikkaan voinut luottaa sata prosenttisen varmasti ja siksi menimmekin samalla varaamaan huomiselle ultra ajan. Toni vei minut hienoon ravintolaan, jossa söimme alku-, pää- ja jälkiruoan. Alkuruoaksi tilasimme yrttipatonkia, Pääruoksi jotain eksoottista ruokaa ja jälkiruoaksi jäätelöä. Juomaksi tilasimme vettä. Löysin jäätelöstäni sormuksen. Ajattelin hetken että joku kokeista on ollut huolimaton ja tiputtanut sen, mutta sitten Toni tuli viereeni, polvistui ja kysyi tulisinko hänen vaimokseen. Tuijotin häntä silmät suurina ja ajattelin kuulinko oikein. Kaikki katsoivat meitä, mutta se ei haitannut. Toni oli nyt kosinut minua ja tietysti minä suostun. Itkin tällä kertaa onnesta! Toni suuteli minua ja otti minua kädestä. Kävelimme käsi kädessä autolle ja ajoimme kotiin. Kotona menin kirjoittamaan kirjeen loppuun ja kävin pikaisesti vielä viemässä sen Seranan postilaatikkoon. Kotiväelle ilmoittaisin vasta huomenna näistä kahdesta ilouutisesta, koska kello on jo sen verran että taidan mennä nukkumaan.

Vastaus:

Olipa ihana merkintä! Onneksi olkoon, olette siis kihloissa ja teille on tulossa perheenlisäystä ;) Saat 850 citykolikkoa.

+50 citykolikkoa
+Poikaystävämerkintä, harrastusmerkintä, työmerkintä

♥ City Dream

Nimi: Victoria

07.02.2012 15:18
Olemme Rikun kanssa vihoin keksineet vauvalle hyvän nimen! Tosin en kerro sitä vielä;) Äitinikin soitti tänään ja kysyi kuulumisia, ja kerroin hänelle että olen mennyt kihloihin ja saimme Rikun kanssa poikavauvan! Äitini oli hetken aikaa ihan hiljaa, luultavasti tuijotti suu auki seinään, kunnes kysyin huhuu? Ja hän alkoi taas puhumaan=D Äitini oli tietysti todella innoissaan lapsenlapsestaan ja halusi ehdottomasti tavata hänet ja tietysti Rikunkin. Puhuin äidin kanssa melkein tunnin kunnes minulta (onneksi) loppui akku. Vauvakin on ollut melkein koko päivän ihan hiljaa ja nukkunutkin suurimman osan ajasta tosin nyt illemmalla on hänkin herännyt alkanut jokeltelemaan, pari kertaa jopa nauranutkin kun Rikun pelleili hänen kanssaan, kun minä laitoin ruokaa. Pian pitäisi myös tulla postitse aika neuvolaan, toivottavasti kaikki on veilä silloinkin hyvin. Tänään tuli myös postin mukana Seranalta lahja, kävelytuoli. Siitä on varmasti hyötyä kun vauva alkaa harjoittelemaan kävelemistä. Säästyinpä itse ostamiselta=D

Kun kotona alkoi tulla aika tylsää päätin lähteä vähän kävelylle vauvan kansa, tai no minä kävelin hän makasi vaunuissa, kävin hakemassa postin ja sujautin sen vaunuihin, ja jatkoin matkaani kävelin edes takaisin kadulla kiersin pari korttelia. Pari naapuriakin tuli onnittelemaan lapsesta ja muuten vain katselemaan häntä. Kiinnitin myös aika paljon huomiota siihen että kotikadullamme näyttää asuvan aika paljon lapsiperheitä. Se on mukavaa oman lapseni kannalta, jospa hän saisi jonkun leikkikaverin kun on vähän vanhempi? Kävellessäni edes tkaisin kadulla huomasin että kadun päässä on ruokakauppa, en ollutkaan huomannut sitä aiemmin=D Kävin vauvan kanssa siellä vähän katselemassa mutta lompakko oli unohtunut kotiin joten en voinut harmikseni ostaa mitään, vaikka kovasti mieli tekikin.
Ulkona alkoi jo ilma hämärtyä, joten lähdin vaunujen kanssa

kävelemään kohti kotia, katselin talojen ikkunoista sisään. Siellä näkyi perheitä, joissa oli suurimmassa osassa pari lasta ajattelin että olisi kiva saada vielä toinenkin lapsi. Ei tosin ihan vielä kun juuri pari päivää takaperin sain juuri lapsen=D Otin kuitenkin asian puheeksi kotona kun söimme Rikun kanssa iltapalaa, oikeastaan Riku söi, minä imetin lasta. Riku sanoi että hänkin tahtoisi vielä toisen lapsen mutta ei ihan vielä, sitten kun olisi vähän enemmän rahaa että voisimme myös ruokkia molemmat lapset! Olin tietysti samaa mieltä, ja se jos mikä on harvinaista, että minä olen jonkun kanssa samaa mieltä!

Vastaus:

Mahtava merkintä, saat tästä 600 citykolikkoa! =)

+Ikäaste

♥ City Dream

Nimi: Serana

07.02.2012 14:35
30. raskausviikko

Hätkähdin hereille. Alakerrasta kuului kova tömähdys. Sujautin aamutakin ylleni ja kipitin alakertaan. Ehdin jo pelästyä, mutta se olikin vain Joonas. Tai oikeastaan pelästyinhän minä sittenkin, sillä hän oli vahingossa tiputtanut jauhopussin lattialle. Se oli mennyt rikki ja jauhoja oli joka puolella keittiötä, vielä epämääräisiä jauhopilviäkin leijaili ilmassa. Noh, siinä se aamu meni siivotessa. Tai tosin en minä kamalasti Joonasta pystynyt auttamaan, sillä mahani on nykyään tiellä kaikessa. Kumartuminenkin tekee kipeää. Kun keittiö pian hohti puhtauttaan, aloimme tehdä Joonaksen kanssa aamiaista. Jauhopussin rikkumisesta huolimatta, oli kyllä ihanaa herätä siihen kun Joonas on kotona. Tosin hänellä ei vielä alkanut isyysloma, mutta vapaapäivän hän oli ansainnut. Tänään olimme suunnitelleet lähtevämme hieman ostoksille, jotta kaikki olisi valmiina odottamassa, kun vauva saapuu. Lastenhuonekin oli saatu valmiiksi, yhdella seinällä oli valkoisella taustalla olevaa pallotapettia, jonka pallot olivat vaaleanpunaisia. Muut seinät oltiin maalattu ihan vaaleanpunaisella, sellaisella vanhan ajan rosalla. Olin tyytyväinen huone näytti suloiselta, tuleva tyttömme saisi siitä toden totta prinsessahuoneen. Tosin aluksi olimme suunnitelleet pistävämme omaan makuuhuoneeseen häkkisängyn, jotta yöruokkiminen kävisi helpommin. Mutta siis, syötyämme sokerihuurrettuja muroja ja teetä, olimme valmiita lähtemään kaupoille. Pian kaarsimme autollamme City Dreamin suuren ostoskeskuksen pihaan. Ensimmäiseksi menimme tietysti tärkeimpään, eli lastentarvikekauppaan. Olimme saaneet Victorialta lahjaksi kävelytuolin ja Rachelilta häkkisängyn, jonka ajattelimme laittaa omaan makuuhuoneeseemme. Ostimme kuitenkin toisenkin häkkisängyn, joka tulee lastenhuoneeseen. Mukaan lähti myös muutama tuttipullo, vaippoja, turvaistuin, matkarattaat ja mitä nyt vielä. Nyt on kuitenkin kaikki tarvittava ostettu vauvan tuloa varten. Sen jälkeen kävimme elektroniikkakaupassa, niin kuin olimme Joonaksen kanssa aikaisemmin sopineetkin että muutettuamme omaan omakotitaloon kävisimme ostamassa telkkarin, joten mukaan lähti telkkari joka oli varusteltu kotiteatterilla ja lisäksi ostimme pöytäkoneen ja suloisen vaaleanpunaisen CD-soittimen. Jos vauvasta tulee vaikka hurja musiikinkuuntelija, niin sopii ainakin väriltään tuo CD-soitin hänen huoneeseensa. ;D Elektroniikkakaupasta siirryimme vaatekauppaan, josta ostin mekon ja muutaman uuden topin, toivoen niiden mahtuvan minulle sitten synnytyksen jälkeen. Joonas puolestaan löysi itselleen neulepaidan, hupparin ja uuden Adidaksen treenitopin, vanha olikin jo aikansa elänyt. Sen jälkeen kävimme ostamassa hieman ruokaa. Mukaan lähti appelsiini- ja sitruunamehua, purkkijogurttia ja hedelmiä ja vihanneksia. Sitten hieman keskustelimme ja päätimme mennä ostamaan perheauton, säästötilillämme oli nimittäin juuri sen verran, että saisimme sen ostettua. Päädyimme viiden hengen valkoiseen Audiin ja se on nyt minun autoni ja Joonas saa käyttää vanhaa autoani. :D Lisäksi ostimme minulle punaisen polkupyörän! Odotan jo innoissani, että pääsen testaamaan sitä lumien sulettua. Poikkesimme kotona purkamassa ostokset ja sitten lähdimme uudella autollamme kohti sairaalaa. Tänään oli vuorossa synnytysvalmennus. Joonas sai ajaa, sillä välillä minulla on niin tukalaa tämän mahani kanssa, etten oikein pysty keskittymään ajamiseen. Tuntuu välillä kuin halkeaisin ja se vessassa ravaaminen. :D Noh, pian saavuimme kuitenkin sairaalan pihaan ja menimme kohti salia, jossa valmennus käytäisiin läpi. Se meni ihan hyvin, mutta jännitän silti kovasti koko ajan lähenevää synnytystäni. Synnytysvalmennuksessa tapasimme myös minun henkilökohtaisen kätilöni, joka toimii tukenani koko raskauden loppuun asti. Hän oli oikein mukava, noin kolmikymppinen vaaleahiuksinen, joka kertoi nimekseen Amanda. Valmennuksen jälkeen olin kuitenkin aivan poikki ja lähdimme suoraa tietä kotiin, loppu päivästä en paljoa tehnytkään, sillä otin aamuun asti kestävät päiväunet ;)

Vastaus:

Ihana merkintä taas kerran ;) Saat tästä 700 citykolikkoa.

+Poikaystävämerkintä

♥ City Dream

Nimi: Victoria

06.02.2012 19:21
Vietin kaksi päivää sairaalassa. Lapsella on kaikki hyvin, emme Rikun kanssa malta odottaa että saamme antaa hänelle nimen! Olemme miettineet vaikka mitä vaihtoehtoja: Veikka, Kalle, Roope, Juho, Rasmus, Ville, Kasper, Valtteri jne. jne. Sopivaa nimeä ei vain tunnu löytyvän millään! Ja onhan sairaalasskin ollut aika tylsää, mutta olen suurimman osan ajasta katsellut poikaa, hän on niin täydellinen! Riku on käynyt täällä joka päivä sillä hänellä on ollut kiireitä töissä jotta saisi pitää työpaikkansa. Normaalisti suuttuisin ettei hän ole ollut luonani mutta, tosiaankin tarvitsemme rahaa, jotta voimme ostaa ruokaa, vaatteita ja tietysti hemmotella vauvamme piloille. Olen joutunut harjoittelemaan imettämistä joka päivä ainakin miljoonasti se on kamalaa! Ja sattuu. Onnekseni ystäväni Rachel pelasti päiväni ja soitti minulle hän oli välillä aika lailla omissa maailmoissaan.

Noin kahdentoista aikaan Riku tuli luokseni ja minulle ilmoitettiin että voisimme lähteä kotiin, ja että minulla ja vauvalla oli kaikki erinomaisesti! Riku pakkasi laukkuni ja minä laitoin vauvan jonkin näköiseen kantokoppaan. Voi että hän näytti suloiselta hieman liian iso haalari päällän ja pipo silmillä! Kannoi lapsen alas portaita Rikun autolle jossa hän jo odottikin meitä. Asetin vauvan takapenkille ja menin itse istumaan taakse hänen viereensä, katsoin vain ettei hänelle tapahdu mitään. Pian saavuimmekin kotimme pihatielle. Kun kävelin kohti ulko-ovea, kuulin jonkun huutavan niemäni. Huutaja oli Serena, hän ihmetteli että olin päässyt jo nyt kotiin. Serena juoksi yhtäkkiä pihaamme katsomaan vauvaa, hän onnitteli meitä ja ihaili poikaa, kuinka suloinen hän oli. Pian oli kuitenkin pakko viedä vauva sisälle sillä ulkona oli todella kylmä. Laskin hänet olohuoneen sohvalle ja riisuin ulkovaatteet pois itseltäni sekä tietysti vauvalta, joka alkoi saman tien itkemään. Hyssyttelin häntä kunnes tajusin että hänellä voisi olla nälkä, joten imetin vauvaa jolle annoin lempinimen röyhy=D, sillä vauva röyhtäisi juodessaan maitoa.

Noin kahdeksan aikaan vein pikkuisen (röyhyn) nukkumaan hän nukahtikin todella nopeasti. Itse menin alakertaan katselemaan tv:tä Rikun kanssa. Vihdoinkin saimme viettää aikaa kahdestaan, tosin se pienen ajan käytimme tv:n katseluun ja minä tein ruokaa jota sitten söimme. Olin todella väsynyt synnytyksestä (edelleen) ja ylipäätään sairaalareissusta, joten menin sänkyyn jo yhdeksältä. Luin tosin hetken aikaa kirjaa, kunnes Riku tuli viereeni ja olimme juuri alkamassa nukkumaan kun viereisestä huoneesta kuului itkua ja rääkymistä, se varmaankin herätti myös naapurit=D Röyhy (Alkaa naurattamaan) Oli herännyt ja vaati jotakin hyssyttelemään häntä, juuri kun olin nousemassa lupasi Riku mennä ja itse sain jatkaa unia.

Vastaus:

Ihana merkintä, hyvin olette siis kotiutuneet. Teille tulee parin päivän sisällä postissa kutsua ensimmäiseen vauvan neuvolakäyntiin ;) Saat 600 citykolikkoa.

+Poikaystävämerkintä

♥ City Dream

©2019 City Dream - suntuubi.com